30 minuutin elämänhallintaohjelma

Absurdia, miten ero täyden katastrofin ja hallinnassa olevan ja harkitun elämän välillä todellakin on vain 30 minuuttia. Tässä saatte kaikki oivan vinkin. Mikäli tuntuu, että kaikki työt kaatuvat päälle eikä eläminen onnistu ollenkaan, deadlainit viuhuvat ja vanne puristaa päätä, hengittäkää syvään, pysähtykää ja tehkää puoli tuntia keskeytyksettä tehokkaasti töitä yhden ja nimenomaan yhden projektin parissa. Aina kun mä teen noin, tulee sellainen olo, että mikäs paniikki tässä nyt muka olikaan, kaikkihan on ihan hyvin hallinnassa.

Tässä on yksi mutta: töiden tekeminen ei saa tarkoittaa Googlailua tai Wikipedian lukemista tai kiinnostavan blogin selaamista. Ei siis taustatyötä vaan ihan sellaista oikeaa työtä, joka mun tapauksessa on kirjoittaminen.

Miellyttävästi seuraavalle kolmelle päivälle on pakkautunut kolmen ison jutun, kahden duuni- ja yhden koulu-, deadlinet. Ankaraa vääntöä. Mä en oikein vieläkään usko, etten ole enää 17. Silloin en olisi vielä aloittanut yhtäkään näistä projekteista, kun taas nyt maanantain ja tiistain tuotteet ovat jo loppuhiontaa kaipaamassa ja keskiviikonkin tuotteet raamit on selvillä ja sisältökin hyvin suunniteltu ja osittain tehty. Jonkinlaista kasvamista on siis mahdollista tapahtua, kuka olisi uskonut.

Mutta vieläkin on mahdotonta tajuta, miten paljon tilannetta voi muuttaa yksi aikaansaava puolituntinen. Siinä ajassa hajallaan oleva lehtijuttu muuttuu melkein valmiiksi ja mielenrauha ja elämänhallinta nousevat sataseen. Kokeilkaa. Eikä sitten huijata, Google pysyy kiinni.

Viikon 4 satoja

  1. Ilmastonmuutos on viime aikoina noussut jopa häkellyttävällä tavalla todella isoksi keskustelunaiheeksi. Paitsi keskustelua, jossain saadaan myös tekoja aikaan: Israel aikoo siirtyä sähköautoihin. Monta syytä, miksi tämä on juuri nyt juuri Israelin mielestä hyvä idea. a) Israel on pieni maa (5 miljoonaa ihmistä) jossa on vain muutamia miljoonia autoja ja jonka pinta-ala ei ole päätähuimaava. Niinpä on mahdollista rakentaa koko maan kattava latausverkosto; 2) Israelissa on vahva valtio, joka pystyy viemään läpi tällaisia projekteja. Jotain hyötyä maailmallekin jatkuvasta sotatilasta, ja lopulta ehkä tärkeimpänä Venlan huomauttama 3) Israelilla on erityistä motivaatiota pyrkiä eroon öljyriippuvuudesta. Se on sodassa kaikkien naapuriensa kanssa eikä sillä ole omia öljyvaroja. Valtion tilannetta helpottaisi merkittävästi, mikäli sitä ei voitaisi kiristää öljyn hinnalla. Jännittävää. Odotamme todella kiinnostuneena, alkaako tästä sähköautojen vallankumous. Toivottavasti. Tässä on lisäksi tätä koko hommaa junailevan firman pääjefen Shai Agassin projektin avaustilaisuudessa pitämä puhe, ja omat analyysit perään.
  2. Lama tulee! Tai ehkä ei. Kuka noista tietää. Mutta se finanssianarkia, josta me jo Jehkin kanssa visioitiin juttua menneeseen Raastimeen, iskee nyt kovaa. Tai siis näyttää nyt siltä, että se saattaisi iskeä kovaa kohta – mutta kun puhutaan täysin spekulatiivisesta kapitalismista, sehän on oikeastaan ihan sama asia. Olen lukenut kaksikin hyvää selvitystä siitä, mitä nyt tapahtuu, toinen oli muuan toverin, joka valottaa jenkkimarkkinoiden niitä piirteitä, jotka mahdollistivat tällaisen naurettavan pelleilyn, ja toinen, joka selittää nykyisen kriisin hypoteettisen nettipelin kautta. Toimii! Tää jälkimmäinen selittää, että mistä ihmeestä oikein on kyse, ja miksei ilmaista rahaa sitten kuitenkaan olekaan.
  3. Kemppinen on hyökännyt tulisesti rajan yli, tosin länteen, pitkin viikkoa. Hyvä hyvä! Antaa niiden omahyväisten… krhm. Siis että hienoa, että Ruotsi-kuvaa monipuolistetaan. Pari jossittelua siitä, olisiko Ruotsin osaksi jääminen tuonut auvoa, ja toinen setti rotuhygieniasta ja lupsakoista länsinaapureista.
  4. Viime vuosien ehdottomasti poliittisesti vastuuttomin, vaarallisin ja väärin teko on ehdottomasti ollut viinan veron laskeminen, ja erityisesti kirkkaan viinan. Ei mulla olisi oikeastaan mitään sitä vastaan, että viini olisi halvempaa, eikä se johdu siitä, että pidän enemmän viinistä kuin kossusta, vaan siitä, että mitä halvempaa kossu on, sitä enemmän suomalaisia (lähinnä) miehiä kuolee alkoholimyrkytykseen tai maksasairauksiin tai rattijuopumuksiin. JP Roos, yksi valtsikan aktiivisimmista porsasproffista, tylyttää uudessa blogissaan Hesarin sivuilla tästä aiheesta. Luvut ovat aika synkkiä. Isäni kommentti oli tästä tuoreeltaan aikanaan, että viimeinkin keksittiin keino päästä tietystä epätoivotusta aineksesta eroon nopeasti. Voisin vielä lisätä, että pahinta on, että osa tästä ”aineksesta”, eli näistä ihmisistä, todennäköisesti kuolee onnellisena.
    Sivumennen sanoen ehkä Hesarilla on ymmärretty, etteivät ne itse jaksa pitää hyviä blogeja, sillä nuo vierailublogit ovat aika mielenkiintoisia.
  5. Loppuun vielä tämän kertainen Sanoma-valitus: uutistoimittajien blogissa tulee aika hyvin tiivistettyä osa Sanoman nettistrategiasta: lyhyttä, yhdeltä ruudulta luettavaa silppua – eli pinnallista taustoittamatonta roskaa (no okei, ei tuo nyt ollut ihan reilusti sanottu, mutta kuitenkin). On äärimmäisen jännää, että on media, jolla on selkeät rajat, eli paperinen lehti, jossa julkaistaan pidempiä juttuja kuin äärettömässä internetissä.
    Ehkä tätä perustellaan sillä, ettei kukaan jaksa lukea pitkiä juttuja ruudulta – mutta silloin jätetään huomioimatta koko mainosmarkkinoiden kultasukupolvi 15-30. Voi kyllä olla että ketään niistä ei kiinnosta ja mä vaan rutisen lämpimikseni, mutta ulkona on kylmä. Netissä olisi tilaa vaikka mille, kaikille niille herkullisille detskuille. Ei tavaraa tarvitsisi karsia nettiä varten, vaan rajallisempaa lehteä. Ellei kyse sitten ole liiketoimintamallista, mutta se onkin sitten toisen blogimerkinnän aihe.
    Tai ehkä ne vaan ajattelee, että meitä kiinnostaa vaan Britney ja Paris – eivätkä ole tietenkään tippaakaan väärässä. Kelatkaa nyt! Tissit!

Viikon 3 satoa

Taas mennään. Miten usein näitä sunnuntaita oikein tuleekaan?

  1. Aloitellaan kevyesti. Flight of the Conchordes on ainakin mulle ihan satasella putoava uusseelantilainen standup-parodia-musiikkiduo. It’s Business time!
  2. Kimmo Oksanen kirjoittaa hesarin yhtä viimeisistä luettavista blogeista, Suurkaupungin haita. Hesarin blogien tarina todella surullinen, pari vuotta sitten olin jo aivan innoissani, että näinkö vaivattomasti perinteiset lehdet siirtyvät verkkoon? Hesarin blogit olivat mielenkiintoisia, hyvin kirjoitettua ja sisälsivät sellaista kamaa, jotka syystä tai toisesta eivät päätyneet paperilehteen. Sitä kesti ehkä vuoden. Nykyään hesarin blogit joko käsittelevät urheilua, eivät päivity koskaan tai sisältävät lähinnä satunnaisia huonoja linkkejä. Esimerkiksi Jussi Alrothin ihastuttava nöräblogi sisälsi alkuaikoina oikeasti kiinnostavaa matskua, samoin päätoimittaja Meriläisen blogi. Jopa hyväksi mainitut Hai on mielestäni merkittävästi vähemmän mielenkiintoinen kuin edellinen kaupuinkiblogi, kaupungin valot.
    No, valitus sikseen. Kyseisessä merkinnässä Oksanen fiilistelee keskustatunnelin kaatumista, ja puuttuu merkittävään asiaan: ensimmäistä kertaa (lähes) koskaan, todennäköisesti melko synkkien kunnallisvaalien alla joku poliitikko sanoo, että mikäli Helsinki rakentaa vaikkapa puolen miljardin tunnelin keskustaan, se ihan oikeasti tarkoittaa vähemmän rahaa sairaille lapsille, kodittomille miehille ja kaikille muillekin kärsiville. Koska niinhän se ihan tosissaan menee.
  3. TechCrunch raportoi miellyttävän Microsoftin miellyttävästä patenttihakemuksesta: ”a computer system that links workers to their computers via wireless sensors that measure their metabolism. The system would allow managers to monitor employees’ performance by measuring their heart rate, body temperature, movement, facial expression and blood pressure.” Niin sitä pitää. Tätä me juuri kaipaamme. Voit itse täyttää vaadittavat viittaukset 1900-luvun dystopiakirjallisuuteen.
  4. Amerikoista myös seuraava, Ian Rogersin blogista. Mies on Vice Ppresident of Video and Media Applications Yahoolla. Yahoosta on mainittava tähän väliin se jännittävä seikka, että vaikka kukaan (_kukaan_) ei sitä Suomessa käytäkään, on se yksi jenkkien vierailluimpia sivustoja edelleen. Puhe, joka tuohon merkintään on kirjoitettu, koskee nettiä ja musiikkia. Kiinnostavin pointti on ehkä, että internetissä bisnes toimii runsauden, ei niukkuuden periaatteilla. Voittajat pelaavat isoilla panoksilla, monessa mielessä. Kyse on myös avoimuudesta: drm ja suljetut formaatit ovat keinotekoisia yrityksiä luoda niukkuutta. Toivottavasti joku vallankumous nyt tulee ja äkkiä.
  5. Kuluneella viikolla oli Macworld, Apple-kultin vuosittaiset herättäjäjuhlat. Pääapostoli Jobsin keynote mukavasti 60 sekunttiin puristettuna. Olennaisin pointsi oli uuden Macbookin esittely. Macbook Air (tai Ari) lupaa olla Applen panos ultrakannettaviin tietokoneisiin. (Termi on tosi hölmö: sellainen perus 15 tuumaa ja 3,5 kiloa ei millään tapaa ole kannettava tietokone, se on siirrettävä tietokone). En ole kovinkaan vakuuttunut. Macbook Air painaa 1,6 kiloa tai enemmän, on paksuimmasta kohdasta (eli suunnilleen joka paikasta) noin kaksi senttiä paksu, on jopa 13,3 tuumaa leveä eikä sisällä optista asemaa. Kai nämä ovat ihan vakuuttavia lukuja niille, joilla on tällä hetkellä se lähes kolmen kilon painoinen Macbook aina mukana, mutta valitettavasti mun possu-nimisen koneen mitat (1,3 kiloa, 10,8 tuumaa ja 3,6 senttiä) tekevät siitä merkittävästi liikuteltavamman. (Se on Fujitsu-Siemensin lifebook p7120 teille nörteille). Niille, joille tuumat eivät ole tuttuja: ottaisitteko mieluummin koneen, joka on puolitoista senttiä ohuempi vai koneen, joka on lävistäjästään seitsemän senttiä pienempi. Siinähän puhutaan ihan eri kokoluokasta!
    Okei, possu ei ole mitään hillitöntä missiainesta verrattuna tähän uuteen omenaan, ja se on kuitenkin vuoden 2006 tekniikkaa eli hitaampi prossu jne, mutta jos haluaa oikeasti kantaa konetta mukanaan, niin mun mielestä toi halkaisija ja paino on paljon leveyttä tärkeämpiä mittoja. Ja possussa on cd-asema. Tuomio: jos haluat vähän pienemmän Macbookin, niin kaikin mokomin, mutta pitää olla uskossa, jotta tuota konetta voisi pitää mitenkään vallankumouksellisena. Ja se muuten pätee ennen kaikkea muotoiluun: jos keltä tahansa olisi kysytty viime viikolla, minkä näköinen on Applen uusi tosi ohut kannettava, niin kaikki piirustuskykyiset olisivat piirtäneet juuri tuollaisen. Höh. Hetken mä jo odotin, että sieltä olisi tullut jotain oikeasti makeeta.
    Ovelasti jätän kirjoittamatta tähän siitä Jobsin oikeasti tärkeästä ilmoituksesta, iTunesin kautta vuokrattavista elokuvista.
  6. Vielä viimeisenä: Venla kirjoittaa vähän kirjallisuusteoriasta, ennen kaikkea vastaanoton teoriasta. Lukeminen on kuitenkin melko henkilökohtainen juttu, joten on vaikea kuvitella, miltä toisista tuntuu lukiessa? Ainakin mulla on taipumusta melkoiseen analyyttisyyteen, joten vaikeaa kuvitella tuollaista eläytymistä. Jännittävää.

Viikon 2 satoa

Juuri kun kuvittelitte, että ei se Veikko jaksa kuitenkaan näitä päivitellä… tässä tulee! Koska viimeksi oltiin Amerikassa, mennään tällä kertaa lähinnä Suomessa.

  1.  Esa Suominen kirjoittaa, että Eriarvoistuminen uhkaa PISA-menestystä Yhteiskuntablogiikka-blogissa, jota on STAKESIn eli Sosiaali- ja terveysalan tutkimus – ja jotain -laitoksen blogi. Biiffi ei oikeastaan ole missään erektionparannus-pisatuloksissa, vaan kaupunkisuunnittelussa: mikäli ihmisten annetaan valita asuinpaikkansa ihan vapaasti, ja kaupunkisuunnittelun tasausmahdollisuudet laiminlyödään, syntyy gettokouluja ja eliittikouluja. Tai jotain. Todella tärkeä ongelma nykykaupunkitutkimuksessa, ja sellainen, josta mä tulen vielä kirjoittamaan jotain. Hippusen akateemista tekstiä, varoituksena.
  2. Arne Nevanlinna, toinen päivän ihanista ikälopuista höpisijöistä, kirjoittaa armeijasta. On ihanaa aina löytää joku tuollainen puolijulkinen korkeaikäinen herrashenkilö, joka uskaltaa sanoa, mitä hyötyä puolustusvoimista todella on. Kannattaa lukea Nevanlinnan kirja ”Isän maa”, mikäli muinaisen Helsingin muistelu yhtään sykähdyttää. (Ja kyllä, ilmeisesti on sukua.)
  3. Oletteko koskaan miettineet, miksi rahan siirtäminen pankista toiseen kestää yhä edelleen ja Suomessa monta päivää? Hyvä korkotuotto ei kuitenkaan mene hukkaan, vaan pankki kerää sen itselleen. Tämän ja monta muuta kiinnostavaa vastausta löytyy siltä toiselta ihanalta ikälopulta höpisijältä, Jukka Kemppiseltä. Pankkikriisinkin syyt selitetään.
  4. Jottei oma ego jäisi täysin vaille buustausta, linkkaan myös Nufitin blogiin. Yritin päivittää viikonloppuna mahdollisimman kiivaasti. Tietynlaista outoa tyydytystä koin laittaessani kommentit ja kuvat Sailaksen ja Pihan alustuksista niiden yhä kestäessä. Toisaalta tuli vähän surullinen olo.
    Saatan kirjoittaa Nufitista lisää myöhemmin.
  5. Lopuksi en malta olla linkkaamatta yhteen Amerikkalaiseen huttuun. Michael Arringtonin TechCrunch on maanisesti päivittyvä Piilaaksoblogi, jossa on paljon epäkiinnostavaa start-uppien (mitä ihmettä ne ovat Suomeksi? Taas tarvitaan joku hyvä sana!) esittelyä, mutta myös hyviä analyyttisiä pohdintoja jostain uuden median tulevaisuudesta lol. Tämänkertainen käsittelee musiikkiteollisuuden halua pelasta laskeva levymyynti musiikkiverolla. Jokainen maksaisi rovon tai pari valtiolle, jota vastaan saisi sitten kuunnella musiikkia miten paljon lystää. Tavallaan. Postaus kertoo, miksi se on huono idea, vaikka alkuun kuulostaisikin hyvältä.  Selvää on, että musiikkiteollisuuden on löydettävä jostain joku uusi tapa tehdä bisnestä, mutta noin se ei mene.

Nufit tänään!

Tänään alkaa järjestyksessään jo seitsemäs Nuorten filosofiatapahtuma, tällä kertaa lähellä Espoossa, tarkemmin sanottuna Tapiolassa.

Suosittelen todella lämpimästi tulemaan paikanpäälle, paitsi koska olen henk. koht. nähnyt tosi paljon vaivaa sen eteen, myös koska meillä on melko tiukka ohjelma. Esimerkiksi tänään voi tulla fiilistelemään valtiosihteeri Raimo Sailasta, joka tunnetaan myös ”Suomen Kuninkaana”, taideteollisen rehtoria Yrjö Sotamaata ja masturbaatiopappi Teemu Laajasaloa.

Myös huomenna ja muina päivinä on tiukkaa ohjelmaa, käykää vaikka tarkastamassa www.nufit.fi

Toivottavasti näemme Tapiolassa!

Viikon 1 satoa

Newsflash: Internetissä kaikki tieto on aina kaikkien saatavilla. Niinpä sen käsiinsä saaminen muuttuu melkoisen hankalaksi. Jokaisella meistä toisaalta olisi kykyä ja monella varmaan mielenkiintoakin valikoida siitä jokin merkityksellinen määrä. Näitä linkkejä taas joku toinen saattaisi haluta lukea, sillä ”luotettava taho” on niitä suositellut.

Tätähän weblogien kai oikeastaan pitäisi olla, tai ainakin ne ovat alunperin olleet. Koska mä olen enemmän aikakauslehtimies kuin sanomalehtimies, eli laiska, en jaksa tuutata omia löytöjäni ilmoille päivittäin. Ajattelin ruveta kokoamaan näitä tällaisiksi viikottaisiksi valikoimiksi, sunnuntai-iltana tehdyksi kasauksiksi viikon sadosta, mielenkiintoisimmista blogimerkinnöistä ja muista säläuutisista. Jokaista linkkiä ajattelin höystää pienellä tekstillä, joka kertoisi mistä on kyse.

Tästä tulee siis mun oma pieni remix-viikkolehteni, johon ehkä kirjoitan pääkirjoituksen, ja jonka muut artikkelit valitsen verkon rajattomasta tarjonnasta. Jos löydät tämän kautta jonkin mielenkiintoisen asian, kerro toki kommentissa!

Viikon 1 satoa:(näiden numeroiden ei muuten oo tarkoitus kertoa mistään hyvyydestä)

  1.  Amerikkalaiset äänestyskoneet. NY Timesin kilometrien pituinen artikkeli sähköisen äänestyksen onnelasta. Jenkeissähän siis kaikkialla käytetään jonkinlaisia äänestyskoneita, joko mekaanisia (reikäkortit) tai sähköisiä. Tämä olkoot viikon kommentti presidentinvaaleihin. Obama johtaa. Jei.
    Jotenkin mua ei lakkaa ihmetyttämästä, että miten nuo jenkit voi valittaa,että miljoonan yhdessä illassa annetun äänen laskeminen käsin ”veisi viikkoja”. Ihan hyvin meillä saadaan parin miljoonan ihmisen antamat äänet illassa laskettua. Okei, siinä on aika monta ihmistä kyllä duunissa, mutta tulisi se silti varmasti halvemmaksi kuin tuollainen fiasko, jossa äänestyskoneiden printterit on niin huonolaatuisia, että koneet jumiutavat, tai Windows CE kaatuilee joka sadannen äänestäjän kohdalla.
    Myös kaksi sivuhuomiota, 1) Kuka vitun idiootti rakentaa windows-pohjaisen äänestyskoneen? HALOO. ja 2) AVS on kirjoittanut näistä jo maailman sivun. Toivottavasti Suomessa tältä farssilta vältytään.
  2. David Bordwell, elokuvatutkimuksen professori Wisconsin-Madisonin yliopistosta kirjoittaa mielenkiintoisessa esseessään yhdestä melko juustoisesta tavasta, jolla elokuvissa leikataan kohtauksesta toiseen siten, että jälkimmäisen kohtauksen ensimmäinen kuva (tai alku ylipäätään) vastaa ensimmäisen kohtauksen lopun esittämään kysymykseen. Hiukka kornia, kyseessä on siis se sellainen leikkaus, jossa henkilöhahmo kysyy ”no missäs se pommi sitten muka on?” jonka jälkeen leikataan siihen pommiin ja paljastetaan katsojalle, missä se sijaitsee.
    Sisältää kivoja kuvia jos ei jaksa lukea tekstiä.
  3. Duels.com, kamalan addiktiivinen muttei lopulta kovin ihmeellinen verkkofantasiahahmonkehitystappelupeli. Mutta sanotaan nyt, että sen verran addiktiivinen, että mun tää viikonloppu on mennyt sitä tahkotessa. Mun hahmo.
  4. Australia on päättänyt liittyä Kiinan kanssa uljaaseen rintamaan paremman internetin puolesta. Eli Kiinan PaloMuuri saa kaverin, olisko sen nimi sitten Australian riutta, vai mikä, se jää nähtäväksi. Eli pois vapaa intenet Australialaisilta, tilalle sananvapauden ja lapsipornon vapaat rinnastukset.
  5. ÖLJY LOPPUU! Taas. Mutta tuon linkin takana on ihan mielenkiintoista analyysiä siitä, mitä öljyn hinnan nouseminen 100 dollariin tynnöriltä nyt oikeastaan sitten tarkoittaa, ja minne sen kanssa ollaan menossa.
    Onnistuin tänään rikkomaan yhden kivan Ikea-astian ja pohdiskelin, miten omituinen tämä maailma on, jossa mitään ei kannata korjata. Ja tajusin (asiat pitää aina tajuta itse ja KOVAA, muuten niiden kuulemisella ei ole arvoa), että korjaaminen ei kannata, koska siinä ei ole skaalaetuja. Korjaaminen edellyttää käytännössä aina ihmistyötä (tai on jopa kokonaan ihmistyötä), ja työn skaalauedut eivät ole ollenkaan samanlaiset kuin monen muun asian. Skaalaedut taas nykyään riippuvat jos eivät nyt kokonaan niin melkoiselta osalta nimenomaan halvasta öljystä, muuten asioiden rahtaaminen paikasta toiseen muuttuu merkittävästi vittumaisemmaksi.
    Ehkä siis näemme vielä elinaikanamme paluun käsityöyhteiskuntaan, tai ainain sellaiseen tilanteeseen, jossa kamankorjaajien kunniakas ammattikunta herää henkiin ja uuden voiman tuntoon, kun uusi kama muuttuu kalliimmaksi ja vanha kama siten arvokkaammaksi.

Oho, tulipas vähän amerikkalainen lista. no minkäs teet. Amerikkalaiset kirjoittavat niin paljon mielenkiintoisia asioita. Tällaista. Palataan asiaan viikon kuluttua näissä merkeissä.