Satoa, viiko 7 ja 8

Joopa joo ja ei oteta turhia paineita.

  1. Jos satutte voittamaan Oscarin (ja luette tämän tässä näiden kahden tunnin aikana), tässä on ohjeita, miten sellaisessa tilanteessa tulee toimia ja miten ei.
  2. Toinen leffajuttu, taas romanttisista komedioista. Täällä oli jännittävä artikkeli, joka ainakin mulle avasi koko kategorian käsitettä aika paljon laajemmalle, kuin mitä olin ajatellut sen venyvän. Siis lähinnä, että sellaiset aivan loistavat elokuvat kuten Eternal Sunshine of the Spotless Mind voidaan laskea myös romanttisiksi komedioiksi, ja siksi niiden tekemistä pitää toivoa oikeastaan aika kovaa.
    Tai jos yritän vielä kolmansilla sanoilla, ne romanttiset komediat joita minä ja moni muu sukupuoleni edustaja ainakin kliseiden mukaan kammoaa, ovat sitä genren surullista bulkkimassaa, ja niitä onkin syytä vihata. Pitäisi vain tajuta, että vähän parremmatkin elokuvat ovat osittain saman genren tuotoksia.
  3. Wiredin Danger Room -sota jne. -blogi sisälsi tässä hiljattain tällaisen palasen, jossa käytiin läpi Yhdysvaltojen armeijan etiikkaa ja kidutuksen rajoja vuonna 1905. Muutamaa aikansa lapsuksesta teksti olisi voinut olla sanasta sanaan viime- tai toissa vuodelta. Edistys, mikä edistys?
  4. Päivän demokratiaosastolta. Että ’supervalitsijamiehillä’, siis niillä jotka oikeasti päättävät demokraattien presidenttiehdokkaasta jenkkilässä, ei ole sijaa demokratiassa? Totta turisee mies.
    Asiassa on kuitenkin monta meikäläisittäin outoa juttua. Ensinnäkin tulee mieleen, että onko nuo jenkit ja niiden valitsijamiehet ja kaksi tismalleen samanlaista puoluetta nyt ylipäätään oikeita puhumaan demokratiasta yhtään missään mielessä?
    Toinen vähän pysäyttävämpi on, että tässä nimenomaisessa asiassahan ne ovat meitä noin vuosisadan edellä. Kaikkine outouksineenkin demokraattien presidenttiehdokkaan valintaprosessi on vaikka kuinka paljon edellä mitään, mitä mikään puolue täällä käyttää. Siinä kuitenkin jokainen puolueen jäsen tai vastaava saa ”aidosti” vaikuttaa siihen, kuka on se puolueen kärki seuraavan merkittävän taiston ajan. Tällaisesta meillä vain unelmoidaan. Ehkä tämä on osasyy, miksen kuulu mihinkään puolueeseen. Mikään puolue ei tunnu ”täysin oikealta” (joka on toki aivan yhtä täysin mahdoton ajatus), mutta tiedän myös, että mikäli ainoastaan kuuluu puolueeseen, ei pysty vaikuttamaan juuri mitenkään siihen, minkälaista politiikkaa se puolue tekee. Miellyttävä piirikeskijohto kähmii ja säätää, vielä usein siten, että jotkut maaseudun miehet tekevät epäilyttäviä päätöksiä ja pääkaupunkilaiset nuoret purevat hampaitaan. Ja aikaani taas en halua/jaksa/viitsi käyttää sellaisen määrän poliittista kapitaalia hankkimiseksi, jolla johonkin puolueen sisäiseen asiaan voisi oikeasti vaikuttaa. Suojelen mielenterveyttäni ja taiteellisia harrastuksiani. Toiset ovat valinneet toisin.
    Ehkä jos tietäisin, että pelkästään puolueeseen kuulumalla ja jotain lehtiä välillä lukemalla ja äänestämällä voisin omalla pienellä hitullani vaikuttaa niiden laivojen karavaanien kulkemiseen, diili olisi kiinnostavampi.
  5. Jotain ihan muuta, mitkä ovat Officen viisi käytetyintä toimintoa? Katso vaikka täältä. Jännittävää. Tavallaan.
  6. Heini nosti Pariisista esiin sika tärkeän jutun, pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisen, ja sen miten vitun nihkeästi noi naapurikunnat siihen suhtautuu. Kuten moni tietää, kyse ei todellakaan ole mistään demokratiasta tai ”voimallisista paikallisyksiköistä” tai tärkeästä kulttuurista tai mistään, vaan siitä kuka pääkaupunkiseudun köyhät ja monikipeät (eli ne Venlankin mainitsemat luuserit) asuttaa ja sitä kautta ruokkii ja pesee.
    Tällä hetkellähän tuon homman hoitaa lähinnä Helsinki, ja Espoo keskittyy palvelemaan toista vaativaa ryhmää, korkeasti koulutettuja kahden lapsen ja kahden työssäkävijän ja kahden auton ja kahden koiran insinööriperheitä. Ja voitte vaan arvata, kummasta yhteiskunta palkitsee kaupunkia enemmän?
    Joka hoitaa yhteiskunnallisia ongelmia (halpaa kunnallista vuokra-asumista jopa ihan kivoilla paikoilla) ja torjuu ilmastonmuutosta (tiiviimpi kaupunkirakenne ja enemmän raideliikennettä), on nykyisen valtionosuus- ja verotusjärjestelmän aikana se aasi joka saa mennä nurkkaan häpeämään. Ja tässä tapauksessa vielä hoitaa ne kulttuuripalvelut niille kaikille espoolaisten insinöörien vaimoille.
    Ja ihan oikeassa totta kai ovat epäluuloinensa, espoolaiset ja vantaalaiset. Kaikki tämä muuttuisi yhdessä yössä jos kaupungit lyötäis yhteen. Siihen loppuisi se vapaamatkustaminen, metroa ja kehärataa tulisi jotta kohisisi ja vuokra-asumistakin vähän uusiin paikkoihin. Mutta ei ne sitä suoraan sano, ei kukaan mitään koskaan suoraan sano. ”Ei selvitetä.” Vittu joo, mä sanon.
  7. Mitä lapsipornoon tulee, meininkihän on mennyt jo ihan pöyristyttäväksi. Tekisi mieli kysyä, että eikö niillä todellakaan ole parempaa tekemistä? Ja meidän ministerit ja hallitus ja ennen kaikkea Suvi ”erosin ministerin virasta jo kerran koska olen niin tyhmä ja aivoton kana” Linden osoittaa kyllä todella hyvin ne syyt, minkä takia nuoret eivät arvosta demokratiaa. Lehti laittaa asian taas kerran kaikkein parhaiten. Surullisinta tuossa on, että se on hauskaa. Tuollainen kommenttikin kuulostaa nykyisen porvarihallituksen aikana täysin surrealistiselta. Kuka nyt voisi sanoa noin? Vitun vihreät ja vitun porvarit. (Vaikka Jyrki Kasvi onkin ihan hyvä jätkä.)
    Näin niin kuin lisäyksenä pari linkkiä: Ilta-Sanomat listasta ja suodattamisesta, lisäksi jos joku ei ole vielä tutustunut tähän pannaan julistettuun lapsiporno.infoon, on aika tehdä se välittömästi. Se ei tosin välttämättä näy kaikilla, kun blokkaus iskee, mutta Soneran piuhalla toistaiseksi kyllä näkyy.
    Tässähän rupeaa olemaan ihan hyvä agre päällä. Voihan perkeleen perkele! Millainen maa tämä on, jos poliisi voi ihan randomilla tosta noin suodattaa kaikesta päätellen ihan vaan googlehaun perusteella liiat homopornot pois, sen sijaan, että lähtisivät oikeusteitse sulkemaan niitä sivuja. Sitä mun on todella vaikea käsittää lai-sin-kaan. (selitys äskeiselle vaikka Samiltä). Näköjään poliisi on kattellut, että ”nuoren näköisiä ovat, pannaanpa kiinni.”

Gaah, pitää lopettaa ennen kuin katkeaa verisuoni aivoissa. Mitä idiotismia! Mitä kehitysmaisuutta! Miten paljon mua surettaakaan, että demarit eivät ole poliittinen vaihtoehto nuorille, sillä se tarkoittaa, että tätä samaa paskaa tulee muodossa tai toisessa jatkumaa ikuisesti. (tai ainakin mun subjektiivisen ikuisuuden ajan.)

Tuli sellainen ajatus, josta myöhemmin lisää, että Olli paahtosi kaikkien Suomessa 20 vuoden aikana tehtyjen poliittisten päätösten olleen suoraan Kokoomuksen ohjelmasta, valtasuhteista riippumatta. Ihmekös tuo on, kun se on ainoa varteenotettava puolue, jolla on koherentti ja ideologinen linja, jonka mukaan Suomea tulisi kehittää. Millään muulla puolueella ei 90-luvun jälkeen ole sellaista ollut, joten kokkarit ovat onnistuneet nuijimaan omansa läpi ideologisuuden tuolle puolen: ei oikeistolaisuus ole ideologista, se on järkevää!

Myöhemmin tosiaan lisää. Tai kuten Hector sanoisi:

Luokkaristiriidat jatkuu taas seur. num.

Pallit takaisin politiikkaan!

Täytyy sanoa, että pitkästä aikaa on hienoa seurata suomalaista politiikkaa.

Isoin juttu on totta kai iso-Eeron yllättävä vastuunkanto ja peliliike. Se saattaa ihan oikeasti tuoda ainakin vähän poliittista keskustelua ylipäätään takaisin Suomeen. Sen suurin estehän on poliittisen eliitin, eli suurimpien puolueiden kiivas pyrkimys kohti konsensusta ja keskustaa, halu ennen kaikkea välttää virheitä, jotka saattaisivat karkottaa äänestäjiä. On olemassa sellainen mahdollisuus, että SDP joutuu ehkä ainakin sisällään käymään jonkin verran aitoa poliittista keskustelua, joka saattaa sitten heijastua muuallekin. Parhaimmillaanhan sieltä tulisi jokin vasemmistolainen (siis edes vähän, tai jos vaikka eivät edes olisi kokoomuksesta oikealla niin kovin usein) liike, joka vetäisi koko poliittista keskustaa vasemmalle. Se kyllä vaatisi sitten myös Vasemmistoliiton aktiivisempaa tylyttämistä.
Todennäköisesti tämä on kuitenkin vain haihattelua. Yhä edelleen tullaan puhumaan ihmisistä, välittämisestä ja hyvinvointivaltiosta ja samalla karsimaan julkista sektoria rankalla kädellä.

Toinen taho, jolla on nyt palleja, on joko Vihdin vihreät tai Merikukka Forsius. Vaikea tietää kumpi, kun puhuvat ristiin, mutta jompi kumpi joka tapauksessa. Tai tääkin on niin naurettavaa, mutta yksinkertainen ohje: jos olet Kokoomuslainen, liity Kokoomukseen. Jos olet vihreä paikallisjärjestö, älä tue Kokoomuslaisia ehdokkaita. Mitä realpolitikiin tulee, tämä on mitä valitettavinta, mutta pintakuplat kuplivat ja karavaani haukkuu. Tai kuten isoäitini tapasi sanoa, ”kyllä se maailman iso nuija nuijii”.

Analysoimme Jehkin kanssa nykyistä poliittista ilmapiiriä, ja totesimme kaiken maailmassa viimeisen viidentoista vuoden aikana harjoitetun politiikan olevan premisseiltään erittäin vahingollista. (Näitä ajatuksia edisti huomattavasti Frank Martelan blogimerkintä, jota ajattelin pihdata sunnuntaihin, mutten näköjään pystynyt.) Ja tässä ei ole kyse edes uusliberalismista tai hyvinvointivaltion karsimisesta, koska se on kuitenkin useimmille pelkkä keino, ei päämäärä sinänsä.

Se päämäärä on nimittäin se, joka on väärä. Eli siis talouskasvu. Talouskasvu lisää bruttokansantuotetta henkilöä kohti, joka ei siis ole sama asia kuin onnellisuuden lisääminen tai kaikkien ihmisten varallisuuden lisääntyminen. Samaan aikaan talouskasvun kanssa olemme päässeet nauttimaan kasvavista tuloeroista. Tai mitä mä tässä höpötän, kts. Summa, Voikkaa, Kemijärvi. Lisäävät aivan varmasti Suomen BKT:tä ja pitävät nousukautta käynnissä vielä vähän aikaa.

Muistaako joku aikaa, jolloin politiikan tavoite olisi ollut ihmisten hyvinvointi? Siis proaktiivinen hyvinvointi, aito hyvinvointi, ei hyvinvointia aiemmassa maailmassa tuottaneiden ratkaisujen puolustaminen? Mä en ainakaan, ei minun elinaikanani.

Tarkennus lienee paikallaan. Totta kai se aina jonkin tahon tavoitteena on, joku kommunisti huutaa metsästä vihaisena. Siitä ei kuitenkaan ole kyse. Kyse on koko poliittisen kentän lävistävästä superideasta, johon niidenkin, jotka eivät siitä ole innoissaan, on taivuttava, mikäli mielivät pysyä vallassa. (Jos siis oletamme nykyisenkaltaiset etujärjestö-valtaonaniapuolueet, joiden olemassaolo edellyttää valtaan takertumista.) Suomessa oli tuollainen ajanjakso, mutta se oli huomattavan lyhyt ja intensiivinen. Suomen koko hyvinvointivaltiojärjestelmä rakennettiin 60-luvun alkupuolelta 70-luvulle. Vielä 50-luvulla Suomi oli kaikissa hyvinvointipalveluissa ei edes hyvää itäeurooppalaista keskitasoa, vaan ihan perus kehitysmaa. 80-luku porskuteltiin ihan messevissä tunnelmissa, kunnes iski talouskasvu ja nousukausi. Ja me kaikki tiedämme, että ikuinen nousukausi on mahdottomuus, ja että mitä kovemmin noustaan, sitä tiukempi on alamäki aikanaan.

Ei todennäköisesti ole haihattelua sanoa, että koko intensiivinen hyvinvointivaltion rakentaminen (joka alkoi Pekka Kuusen kirjasta 60-luvun sosiaalipolitiikka, 1961) vaati tapahtuakseen Neuvostoliiton. Suomen kaltaisessa monipuoluejärjestelmässä, ja silloin oli vielä useita vasemmistopuolueita, liikutaan aina keskustan (pienellä kirjaimella) mukaan, ja jotta keskusta siirtyisi, täytyy jonkun vetää ohi ja rankasti jostakin laidalta. (+ jonkun suurista sitten liikahtaa sen mukana, muttei mennä siihen sen syvemmälle). Lisäksi pitää mainita, ettei ole älyllisesti rehellistä kuvitella, etteikö silloin olisi laskettu talouskasvua ihana samalla tavalla kuin nykyäänkin. Monet jopa sanovat tuon Kuusen kirjan suurimmaksi ansioiksi nimenomaan sen toteamisen, miten tulonsiirroin toteutettu hyvinvointivaltio edistää myös talouskasvua. Eli siis miten kaikkien ihmisten hyvinvoinnin tavoite ei ole ristiriitainen silloin vielä kaupungistuvan ja lähes esiteollisen Suomen elintason nostamisen kanssa. Nykyään elämme melko toisenlaisessa ajassa.

Poliittinen analyysi on viimeisenä viitenätoista vuotena mennyt, puolueesta riippuen, jollakin seuraavista tavoista. Kaikille yhtenäinen alkuajatus on, että vittu, lama eli noususuhdanteen loppuminen oli muuten rankka juttu, ei hyvä. Sitten tulee eroja.

  1. Laskusuhdanne vie työpaikkoja -> tulee työttömyyttä, joka tulee kalliiksi ja on ihmisille ikävää -> jos noususuhdanne määritellään päinvastaiseksi, se tarkoittaa lisää työpaikkoja ja ihmisille mukavaa -> joo. kapitalismia ja nousukausia!
  2. Vittu mun Mersu vie paljon bensaa. Ja ihmiset kattoo risteyksissä pahasti kun tööttää. Jos on nousukausi, meitä katsotaan ihaillen ja musta tulee seksisymboli. Vastakkainasettelujen aika on ohi!
  3. Jos on nousukausi, me voidaan kupata rahaa tehokkaammin sinne, minne sitä pitäisi meidän mielestä saada.

Huomatkaa, tässä tehdään nyt se poikkeuksellinen oletus, että demarit eivät ehkä olekaan sieluttomia verenimijöitä, vaan ainoastaan väärän johtopäätöksen tehneitä, eli harhaanjoutuneita sieluja, jotka haparoivat pimeässä vapahtajaa kaivaten.

Ja vapahtajahan oli tarjolla. Työkansan jeesus Sauli Niinistö astui mielellään tähän hommaan. Entäs jos ajatellaankin, että ”vastakkainasettelujen aika on ohi” ei olekaan pelkkä helvetin korni mainoslause, vaan todellinen poliittinen analyysi suurten ikäluokkien tilanteesta? Vastakkainasettelu näet vaatii kaksi voimaa, jotka voidaan asettaa vastakkain. Ja suurissa ikäluokissahan ei sellaisia ole. Kaikilla menee aika mukavasti ja kaikki puolueet ovat samaa mieltä, ja niillä, joilla ei mene niin mukavasti, menee niin huonosti, että heitä ei voi laskea miksikään voimaksi.

No joo, mutta entäs se nykyhetki? Mitä vikaa talouskasvussa on, paitsi että se jakautuu jo määritelmällisesti todella epätasaisesti? (määritelmällisesti sen takia, että talouskasvu tapahtuu jälkiteollisessa nyky-yhteiskunnassa aina tuottavuuden kasvun avulla, ja suuret yksiköt pääsevät nauttimaan skaalaeduista). Talouskasvu kaappaa ihmisten mielet. Nousukauden aikana on helppoa olla pinnallinen, epäpoliittinen, välittää vain muodista, matkailusta ja hienosta tekniikasta. Kun ei ole oma perse tulessa. Eli talouskasvun ideologia on siitä erittäin itseäänruokkivaa ainakin näillä isommilla paikkakunnilla, jotka eivät ole pieniä banaanivaltioita Suomen sisällä. Kun jengi näkee koko ajan talouskasvun materiaalisen hyödyn ympärillään jos ei itsellään, eikä osaa kokea omaakaan tulevaisuuttaan järin uhatuksi, on helppo keskittyä pelkästään siihen ympärillä tapahtuvaan, jäädä ajatuksen vangiksi. Lisäksi talouskasvu tekee ihmisille ihan fyysistä vahinkoa: suurin osa Suomen työkyvyttömyyseläkkeistä taitaa jo nykyään olla rankempia burn-outteja ja erilaisia depressioita. Nämä aivan varmasti korreloivat talouskasvua havittelevan kilpailun ideologian kanssa.

(tähän pitää palata joskus: nykyisessä globalisoituneessa maailmassa kaupungit ottavat kansallisvaltioiden paikan -> symytyy banaanikaupunkeja siinä missä ennen banaanivaltioita. Eikö nyt jo puhuta kehitysalueista tai kehityskaupungeista?)

Talouskasvu siis sanalla sanoen tekee ihmisistä typeriä nauriita, teuraalle talutettavia lampaita. Harva kuitenkaan onnistuu nousukausienkaan aikana ottamaan niin paljoa sukanvarteen, ettei tarvitsisi enää välittää politiikasta. Todennäköisesti vasta kohta tuleva laskusuhdanne auttaa palauttamaan prioriteetteja kohdalleen.

Yhtenä lopputulemana voisi siis sanoa, että talouskasvusta on todennäköisesti aktiivista haittaa vasemmistopuolueille, eikä sen pitäisi missään nimessä olla niiden tavoitteena. Jossakin asioissa se voi olla välttämätön välitavoite, mutta silloinkin todennäköisesti todella paikallisesti ja rajoitetusti.

Eli pallit takaisin politiikkaan: vaatikaa onnellisuutta, aikaa, rauhaa ja rakkautta. Vasemmistopuolueilla pitäisi olla munaa olla se vastavoima, luoda se vastakkainasettelu, jota tarvitaan meidän kaikkien pelastamiseksi.

Satoa, viikko 6

Pääkirjoitus:

Ihanaa, demarit, ihanaa! Tämä on parasta, mitä Suomen poliittiselle kulttuurille ja päivänpolitiikalle on tapahtunut koskaan. Hyvä Heinäluoma, miehen työt! Tätä kutsutaan poliittisen vastuun kantamiseksi. Ja tämä petaa hyvin tietä sille jo manaamalleni Tommy Tabermannin puheenjohtajuudelle.

Siis ajatelkaa, SDP saattaa jopa uudistua ihan oikeasti! Tätä on kaivattu.

  1. Aloitan rehellisesti oman hännän nostolla. Ylioppilaslehdessä oli kaksi juttua, toinen Ganes-elokuvan mielenkiintoisesta käsikirjoitusprosessista ja toinen terrorisminvastaisen taistelun takia heikoille joutuneista yhteiskuntatieteilijöistä. Ennen kaikkea Ganes-juttua oli melko kiinnostavaa tehdä, sai kurkistaa syvälle suomalaisen elokuvan käsikirjoitusprosessiin. Siitä tulee todennäköisesti oma merkintänsä aikanaan.
  2. Ihan nätti läpikäynti erilaisten teknologiafirmojen logoista halki vuosisadan. Huomattavaa on, että moni näistä firmoista on aidosti aika vanha ja nk. perinteikäs. Myös Noksu päässyt mukaan, tosin hiukan virheellisillä tiedoilla. Voi taa röyhistää rintaa.
  3. Tällä sivulla on selitetty kvanttifysiikan monen maailman tulkintaa. Siitä tekee katsomisen arvoista hieno Mario World-video, jolla tätä havainnollistaa. Siinä on otettu jonkun japanilaisen nörän tekemä älyttömän vaikea Mario-taso ja otettu videolle paitsi se onnistunut läpipelaus, myös ne toistasataa epäonnistumista. Kannattaa katsoa ainakin se.
  4. Sam kirjoittaa seksuaalisesta ahdistelusta erityisesti Suomen eduskunnassa ja yleisesti muuallakin. Antaa tavallaan ihan ajateltavaa tuonkin lukeminen, ja kiinnittää huomion voimasuhteisiin.
  5. Kemppinen vallasta, vastuusta ja liikevoitosta, JP Roos hyvinvointivaltion purkamisesta. Ei ideologiaa, vaan järkeviä ratkaisuja. Aina kuullessani tämän fraasin, poistan hirvikiväärini vahvistimen.
  6. Lopuksi vielä vähän elokuvaherkkua, Bordwell leikkauksesta ja aukkojen taiteesta.

Microsoft vastaan Google: mättö alkakoon

Yahoo!:n hallitus kokoontuu tänään myöhemmin päättämään, pitäisikö heidän hyväksyä Microsoftin tarjoama 44 ja risat miljardia dollaria, myydä firma ja lähteä eläkkeelle. Vaihtoehtojakin olisi: voisi aina järkätä jostain kilpailevan ostotarjouksen, jonkalaista ei kyllä ole viikkoon näkynyt, tai ulkoistaa koko hakupalvelujen tuottamisen ja niiden kautta mainostmaisen Googlelle.

Jotta ymmärtäisi, miksi jälkimmäinen on vaihtoehto, pitää ymmärtää mikä  Yahoo! on. Yahoo! oli yksi ensimmäisistä netin isoista pojista. Ennen kuin Google oli Google, Yahoo! oli ”internetin etusivu”, se hakukone jossa oli kaikki hyvät jutut. Ilmeisesti se on edelleen ”big in Japan”, ja yksi jenkkien käytetyimmistä sivuista. Yahoo!:n palvelut (mm. Flickr) ovat todella käytettyjä ja joidenkin mittareiden mukaan firman sivuja ladataan enemmän kuin Googlen tai Microsoftin sivuja. Yahoo! vaan ei osaa kovinkaan hyvin muuttaa näitä sivulatauksia rahaksi. Nimenomaan kassavirtaa firmalta puuttuu, ja sitä koko (melko vähän käytetyn) haun ja mainosmyynnin ulkoistaminen näiden alojen mestarille todella toisi. Yahoo!:n kurssi on pudonnut melko paljon, ja Microsoftin tarjous, jossa on 60% preemio (eli ylihinta tarjoushetken pörssikurssiin nähden) on saman verran kuin Yahoon!:n oikea markkina-arvo vain jokin aika sitten. Niinpä osakkeenomistajat tyytyisivät todennäköisesti kovaan kassavirran kasvuun.

Todennäköisesti kuitenkin Microsoftin diili on liian herkullinen, ja Yahoo! liittyy pahan valtakuntaan. Kuten otsikosta voi päätellä, mielenkiintoista tässä on Microsoftin osuus. Tämä on todennäköisesti ensimmäisiä ison sarjan liikkeitä tulevassa sodassa Microsoftin ja Googlen välillä.

1998 perustettu Google oli ennen haastaja, internetin kärppä joka saattoi kerätä sympatiapisteitä kamppailussa suurta monopolia vastaan. Tällä hetkellä Google on internetin kuningas, jonka motosta ”Don’t be evil” on enää savuavat rauniot jäljellä. Jo pitkään on tunnusteltu ilmaa, jotta tiedettäisiin milloin myrsky tulee. Ja mä sanon että se alkaa tästä.

Microsoft ei osaa internettiä. Milloin te viimeksi käytitte firman nettipalveluita? (siis teinit toki joo, mutta se on eri asia.) Tämä on sinänsä ihan loogista, sillä Microsoft on nimenomaan pöytätietokoneyritys, joka teke Officella ja isoilla Windowsin yritystilauksilla suurimman osan rahoistaan. Yahoo! taas on internetin entinen kuningas ja kotonaan koko siinä maailmassa. Tällä yritysostolla Microsoft pääsee parempiin asemiin skabassa tulevaisuudesta.

Jännittävällä tavalla Microsoft ja Google ovat kuitenkin tosi erilaisia firmoja. MS on alusta asti perustunut lähinnä hyvään bisneksen tekoon, innovatiivisen softan sijaan. Pojat Redmontissa ovat ostaneet isojakin firmoja, tehneet ovelia diilejä (mm. saaneet sen Dos:in kaikkiin IBM-koneisiin) ja käyttäneet monopoliasemaansa hyväksi kopioimalla parhaista softista ominaisuudet osaksi Windowsia itseään. Google taas on perustettu nimenomaan kahden nörtin tekemän läpimurtokeksinnön ympärille, ja koko ajan pärjännyt olemalla teknisesti ylivoimainen – ja toki myös ostamalla pieniä firmoja ja niiden lahjakkaita ihmisiä. Eikä nyt puhuta edes Youtubesta.

Eli kaikki on oikeastaan melko loogista. Google käy Microsoftin kimppuun tarjoamalla teknisesti aika siistejä verkko-toimisto-ohjemisto -palveluita ja hallitsemalla hakumarkkinoita nimenomaan ylivertaisen tekniikkansa avulla, ja Microsoft vastaa suuren luokan yrityskaupalla. Google yrittää myös laajentaa peliä kännyköihin ja muuhun sellaiseen Microsoftia tiukemmalla tahdilla.

Balmer sanoi, että Yahoo! -brändi jää elämään. Yahoolla ja MS:llä on aika iso osa verkkosähköposteista hallussa, samoin jostain valokuvista ja muista.  Sanotaan vaikka näin, että mielenkiintoiseksi menee. Periaatteessa, jos uskotaan kapitalismiin vaikka vain vähän, niin kuluttajien ja palvelujen käyttäjien pitäisi olla tässä nyt voittajan asemassa. Lisäksi koko hommaa mielenkiintoistavat vielä Myspace ja Facebook, verkon nykyiset lempilapset. Sekä Microsoft että Yahoo ovat vähän sivussa koko sosiaaliset verkostot -buumista, eikä se Googlen Orkutkaan tällä hetkellä mikään hot hot hot ole.

Se piti vielä sanoa, että koko tämän järjettömän jutun järki perustuu siihen ajatukseen, että verkossa suurin on kaunein ja voittaja vie kaiken. Google  hakukoneissa, Amazon kirjamyynnissä, Ebay nettihuutokaupassa, Myspace jenkeissä ja Facebook esim. Suomessa. Ja galtsu ennen sitä. Odotettavissa siis verinen taistelu. Ja vielä veikkaan: kyllä Yahoo! ottaa Microsoftin diilin.

(tässä postauksessa on käytetty pohjina aika montaa erilaista blogimerkintää, joita voi lukea jos jaksaa. sisältävät mm. paljon lukuja, joita en tähän kopioinut.)

Valtionyhtiöt

TeliaSonera vähentää tuhat työpaikkaa Suomesta – HS.fi – Talous

Niinpä niin. Ajatuskulku: ensin ajattelin, että jos valtionyhtiöt toimivat todella näin tällaisina aikoina (eli irtisanovat kannattavista, voittoatuottavista firmoista tuhansia ihmisiä), eli ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin tämän spekulatiivisen jees jees-kapitalismin messiaat, niin myytäisiin paskat pois vaan. Eipä tarvitsisi olla kyrpiintyneenä tällaisten uutisten äärellä.

Sitten tajusin: siitähän juuri nykyisessä valtion omistamien yhtiöiden ohjauspolitiikassa on kyse! Laissez-faire vaan, eikä kukaan kohta näe enää mitään järkeä, miksi valtionyhtiöitä on olemassa – jonka jälkeen ne voidaan kaikki siitä vaan myydä pois ja yhtiöittää loputkin.

Suomalaisen politiikan hienous on se, ettei politiikkaa ole olemassa, vaan kaikki tehdään vedätysten ja välttämättömyyksien kautta. Tällä on selvä kytkös nykyiseen tilanteeseen, jossa vasemmistolaisuus on ideologista ja markkinaliberaali oikeistolaisuus järkevää – siis oikein, ei moraalinen arvostelma tai ideologinen valinta, vaan totta, hyvää ja matemaattista pyhää. Tässä Ek ja EVA ovat tehneet todella hyvää työtä, samoin Bob Helsinki. Vastakkainasettelujen aika on ohi!

Syyttävä sormi osoittaa myös kohti vihreitä. Nimenomaan saarnaamalla ”Emme ole vasemmalla emmekä oikealla vaan edessä” ja toteuttamalla etenkin Helsingin kaupungin johdossa markkinaliberaalia oikeistopolitiikkaa on puolue onnistunut osaltaan sementoimaan tätä näkemystä. Tai että siihenhän se kiteytyy: ei yksityistäminen ole poliittista vaan pelkästään viisasta ja oikein.

– –

Tämän analyysin tuossa alkuvaiheessa on muuten yksi merkittävä ongelma: oletus että julkisella mielipiteellä olisi mitään merkitystä. Sillä nimittäin tuskin on. Mutta eiköhän pointti säily silti.

Kuntosali ja kapitalismin henki

Todellisuustarkistuksen aika, jälleen kerran.

Tiedättekö, mitkä ovat Suomen suosituimmat neljä liikuntamuotoa? Autan. Kävely, pyöräily, hiihto ja uinti. Kaikki hienoja, kansallisia lajeja, harrastaessa saa ulkoilmaa paitsi uidessa, pääsee paikasta toiseen (vaikkakin useammin kaiketi ihmiset kiertävät ympyrää), ja kaikkia harrastetaan luonnossa ja ulkona, paitsi uintia.

Mutta arvaatteko, mikä on maamme viidenneksi suosituin liikuntamuoto, jolla on myös isoin ”kasvupotentiaali”? Voin kertoa vastauksen. Se on kuntosaliharjoittelu.

Kelatkaapa sitä. Voiko olla olemassa mitään kuntosalia surrealistisempaa? Lukkiudutaan loisteputkivalaistuun karsinaan tuntikausiksi, ja miksi? Jotta voitaisiin harjoitella koneessa, joka on vähän kuin kävelisi, tai toisessa, joka on vähän kuin pyöräilisi, tai kolmannessa, joka on vähän kuin nostelisi painavia tavaroita. Ja jotka on suunniteltu kuntouttamaan luunmurtumien jäljiltä. Tästä huvista saa maksaa esimerkiksi 8,5 € laaki. Siis jotta pääsee kävelykoneeseen! Tai portaidennousukoneeseen! Miten kätevää! Sen sijaan, että juoksisi tai pyöräilisi, voi mennä elämään uudestaan takatukkafantasiaansa suoraan esi-oidipaaliselta 80-luvulta.

Lisäksi olen antanut itseni ymmärtää, että useampikin liikeketju perustuu kuntoiluvaatteiden myymiselle, ja että on olemassa erikseen nk. salimuoti. Eli siis kuntosalille mennään näyttäytymään ja rakentamaan sosiaalisia hierarkioita, sillä en oikeastaan usko, että pojat ovat siellä näyttämässä palaa tytöille ja tytöt pyllyä pojille, vaan tytöt katsomassa toisten treenihousuja ja iPodeja ja pojat toistensa hikinauhoja – tai mihin ikinä siellä nykyään pukeudutaankaan.

Mulla on sellainen olo, että nimenomaan tätä Marx tarkoitti kirjoittaessaan vieraantumisesta. Tämä on suunnilleen todellisuudesta vieraantunein asia ikinä.

Tai itseasiassa tämä on. Siis: Suomalaisista noin 500 000 harrastaa kuntosalia (lähde: Kansallinen liikuntatutkimus), ja näistä Wallinin mukaan noin 1,5 prosenttia vielä douppaa sitä tehdessään. Tai vähän yli, jos nuo Hesarissa veikkaavat, että menee 10 000 asti. Siinä sitä voi kukin kelata että miten todellisuudesta irrallaan tuo porukka on. Se on kuitenkin käytännössä vaan isojen lihasten hankintaa – eli pelkkää pillunmetsästystä, koska noi on aivan varmasti lähinnä miehiä.

Ja siis huomatkaa, kaikki tämä tapahtuu yhteiskunnassa, jossa suuri osa noista kuntosalillemenijöistä todennäköisesti menee sinne autolla! Siis tulee Espoosta yksin autolla keskustaan jotta pääsisi käyttämään kävelykonetta! Lisäksi suurin osa meistä tekee työtä, jossa isoista lihaksista on vain haittaa (hyvästä yleiskunnosta tosin hyötyä) ja jossa ilmastonmuutos uhkaa. Huh huh.

Uimahallissa uinti, tuo oma jalo kuntoilulajini, on sen sijaan täysin toista maata eikä lainkaan vieraantunutta toimintaa.

Eli siis: bermudashortsit jalkaan, hikipanta päähän, douppi huuleen ja Europea Walkmaniin, ja järkkymätön maanpuolustuserektio tanaan – Isänmaa tarvitsee sinua!

Lisäys: katsokaa Jehkiltä hieno kappale bodauksen historiasta tähän teemaan liittyen.

Päivän uutisotsake

Demarit haluavat ihmisenä olemisen oppiaineeksi kouluihin – HS.fi – Politiikka
”Sdp haluaisi paitsi opettaa ihmisenä olemista, myös vähentää suorituskeskeisyyttä. Tabermannin mukaan harkinnassa oli ehdotus liikuntanumeron poistamisesta, jotta liikunnasta tulisi iloisempaa.”

NYT se siis selvisi! Tätä se mystinen ”Pari piirua ihmisen suuntaan” tarkoitti. Tätä on kelattu nyt vuositolkulla pää solmussa.  Mutta se olikin vain uusi kouluaine.

SDP voi SDP… tietäisipä pää minne perse on menossa. Jo tuo linkin otsikko kertoo kaiken olennaisen suomalaisesta yhteiskunnasta, jälkiteollisesta yhteiskunnasta ja maailman sosiaalidemokraattisesta liikkeestä.

Astetta vakavammin, liikuntanumeron poistaminen kouluistahan olisi täysin loistava ajatus. Se tekisi koko touhusta huomattavasti mukavampaa ja paljastaisi jokaiselle, että pelkästä pelleilystähän siinä on kyse. Sillä pelleilyähän ne aineet ovat, joista ei saa numeroa, right?

Samoin Taberman kunnostautuu pellen roolissaan vaatimalla pakollisia yhteisöllisyyspäiviä ja hiljentymishuoneita työpaikoille ja toteamalla, että tämä ei ole ristiriidassa talouskasvuvaatimuksen kanssa, vaan nykyinen meininki on.

Tämä on siitä häkellyttävää, että se on totta ja oikeassa, mutta tulee myös jäämään täysin huomiotta. Demareilla olisi ollut nyt hyvä tilaisuus lempata se kaappikello menemään sieltä. Kokkareiden puheenjohtaja on nuori ja sähäkähkö jäbä,  Keskustan pj Clark Kent joka jostain syystä on onnistunut kohoamamaan seksisymboliksi. Vihreiden oikeistolainen mummeli, ja demareiden sieluton ay-kelohonka.

Avoin kirje kaikille demareille: vaihtakaa tilalle suomalaisen erotiikan tukipylväs, Lauttasasen de Sade, poliittinen suurvisiiri ja 80 runokokoelman ja romaanin supersankari Tommy Tabermann!

Olen valmis menemään tuomiolle tästä kommentista.

(muistakaa muuten käydä katsomassa www.tommytabermann.net – taattua laatua. Kiinnittäkää erityisesti huomiota alkuintroon. Sieltä voi myös tilata itselleen joka perjantaisen runon mestarilta itseltään, kohdasta sinulle, Tommyltä. Nyt joka ipana sähköposti laulamaan lihakirkon ylistystä!)