Menin lankaan

Vasta tänään tajusin, kuinka syvä se Vanhasen suunnitelma oikein onkaan. Minä nimenomaan putosin ansaan! Kyseessähän on loistava medianhallinnan strategia. Kommentoidaan jotakin törkeää liittyen mediaan ja sananvapauteen, niin voidaan olla varmoja, että tiedotusvälineet (ja innokkaat blogaajat) tarttuvat nimenomaan siihen, ja jättävät vähemmälly huomiolle itse asian.

Vanhasen eilisessä leiskautuksessahan olisi ehdottomasti pitänyt tarttua siihen poliittiseen sisältöön, eli että kuntien palveluita pitäisi entisestään yksityistää. Se on se todellinen, vahingollinen ja vastustettava asia, eivät yhden suuruudenhullun (vai ovelan?) nurmijärveläisen huomiot mediasta. Se nilkki on ovelampi kuin miltä näyttää. Koko ruusus-kuvio, ja varsinkin sen hoviin vieminen, ovat toki osa samaa peliä.

Täysin eri asiaan,  teemme juuri ruokaa viimeistä kertaa vanhalla porukalla. Kaisa osti poronkäristystä ja saksanhirveä pakasteina, ja huomasimme globalisaation täysin riemastuttavan jekun: Tuote on nimeltään Saksanhirvi, sen valmistaja on nimeltään Lapin liha, ja itse kuollut eläin on Uudesta-Seelannista. Kääreessä vielä lukee pirteästi ”Pala parasta Lappia!” Hillitöntä.

Matti Vanhanen ja Kekkosen haamu

Vanhanen moittii viestimiä huono-osaisuuden korostamisesta – HS.fi

Oikeastaan täytyy ihailla Vanhasen Mazaa. Hänhän onnistui pelaamaan itsensä pääministeriksi vallanhimoisen urpon kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, näyttämään vastentahtoiselta pelastajalta, tuudittamalla vastustajansa (ja kannattajansa) Ruusuiseen unee, että kyllä se meidän Matti on ihan mukava tuollainen tavallinen mies.

Nyt vasta alkaa näkymään tämä suuri peli: Vanhanen haluaa valtaa, eikä mitä tahansa valtaa, vaan nimenomaan Kekkosmaista valtaa. Vain myllykirjeet puuttuvat, enkä epäile hetkeäkään, etteivätkö nekin sieltä pika puoliin tule.  Verenpaine nousee.

Tai ehkä minä teen tämän itse väärin. Ehkä me kaikki teemme.  Ehkä meidän pitäisi vain ottaa yksi pieni uskonhyppy, tuntea kerran se kivulias napsahdus kun omatunto jouksee kirkuen karkuun, luovuttaa aivomme lähimmälle aivojenluovutustiskille ja elää onnellisena isä Vanhasen onnelassa.

Tai kuten Bill Hicks asian ilmaisee:

Go back to bed, America. Your government has figured out how it all transpired. Go back to bed, America. Your government is in control again. Here. Here’s American Gladiators. Watch this, shut up. Go back to bed, America. Here is American Gladiators. Here is 56 channels of it! Watch these pituitary retards bang their fucking skulls together and congratulate you on living in the land of freedom. Here you go, America! You are free to do what we tell you! You are free to do what we tell you! You are free to do what we tell you!

Satoa, viikko 9

  1. Lapsena halusin olla avaruuslentäjä.
    (tai oikeastaan en, mutta siitä huolimatta tämä Googlen kartta/kuva/tarina -multimedia [riimi!] on siisti. Voi seurata Neil Armstrongia ja ensimmäistä kuukävelyä melko tarkasti. Tenhoavaa!)
  2. In HIIT, Helsingin yliopiston ja TKK:n yhteisen informaatioteknologian tutkimuksen instituutin blogi, tarjoilee välillä todella kiinnostavia perspektiivejä innovaatioyliopistoon ja sen sellaiseen. ja ihan ymmärrettävästi, ovathan ne tavallaan keskellä sitä juttua, mutta kuitenkin oudossa positiossa, tekemässä yhteistyötä HY:n kanssa, joka on muuten jätetty näistä leikeistä aika tehokkaasti syrjään. Tässä tämänkertaisessa kerrotaan tietokoneen hiiren kehittämisestä. Ei ollut kuulemma helppoa, eikä tapahtunut lopputuoteorientoituneessa kehittämisyksikössä.
  3. JP Roos, mun ehdoton suosikki Vanha vihainen mies -kategoriassa, kirjoittaa ja summaa aika hyvin sitä, mitä mä haikailin tällä. Hyvinvointia.
  4. Vielä hiukan herkkua niille joiden nöräviisaria väpättää, ammattilaisten spekulaatiota aiheesta, miten sellainen Cloverfieldin tyyppinen hirviö nyt ihan oikeasti pitäisi pysäyttää. Osa 1 ja osa 2. Valitettavasti vähän liian ase-nörttiä mullekin, mutta teoriassa kiinnostava juttu.

Makee talo

Kerrankin joku onnistui jossakin!
(miten niin ”pollea pessimismi” on ristiriitainen käsite?)

Kuva sitatoitu www.helsinki.fi/ajankohtaistaKatsokaapa näitä kuvia Helsingin yliopiston tulevasta über-yhdiste-death star -kirjastokompleksista. Loistava, jos saan sanoa. (ja täällähän mä saan.) Toi on sika massiivinen, mutta kuitenkin kevyt, onnistuu maisemallisesta sekä istumaan noihin ympäristön taloihin, mutta kuitenkin samalla nousemaan selvästi niiden ympärille. Jos lähtisi jatkofiilistelemään, voisi ehkä sanoa, että noi kaaret tuossa julkisivussa toistaa melko hienosta sen kadun mutkan muodon.nyysitty www.terasrakenneyhdistys.fi

Eduskunnan lisärakennushan yrittää vähän samaa: muodoillaan ja materiaalillaan se yrittää olla osa ympäristöä. Siinä on samaa tummaa tiiltä kun kadun toisella puolella olevassa talossa, mikä innotalo lienee, ja toisaalta Töölön suunnasta tullessa lasiosa kaartuu hyvinkin taustalla olevaan Kiasman kaarteisiin sopivasti. Se ei kuitenkaan ole ollenkaan yhtä onnistunut ja viehkeä. Okei, paikka on ehkä vähän paha, mutta se joka tapauksessa näyttää melko lailla massiiviselta ja tylsältä. Viivakoodijulkisivukin on vähän turhan monessa talossa, ja sekin oikeastaan paljon makeempana kuntien eläkevakuutuksen talossa Krunassa.kunetien eläkevakuutus, www.lemcon.fi

Tämän saa ihan rauhassa lukea kommenttina meidän oman ylioppilaskuntamme tämänhetkiseen suurhankkeeseen, Leppätaloon tai kolmanteen ylioppilastaloon. Ei arkkitehtikilpailua, ei edes muutaman toimiston kutsukilpailua, vaan suora tilaus joltakin, jollakin perustein. Ja mitä saadaan? Laatikko, jonka siisti asia on yksi lasiseinä jonkalainen on vain jokaisessa viimeiseen kymmeneen vuoteen rakennetussa talossa. En tiedä teistä, mutta mun mielestä se ei ihan pärjää Uudelle eikä Vanhalle. (Joku voisi nyt napista, että ihan samalla tavalla tuon kirjaston siisti juttu on yksi lasiseinä. On kuitenkin olemassa lasiseiniä ja lasiseiniä. Lisäksi kehottaisin katsomaan noita kaarimuotoja tuossa sisäänkäynnin kohdalla, tota holvia. Se on kyllä vähän enemmän kuin pelkkä lasiseinä.)

Nyysitty ylioppilaslehdeltäYlioppilaskunnan olisi ehdottomasti pitänyt järjestää arkkitehtikilpailu ja pyrkiä, vaikka sitten vitun kalliilla, rakentamaan sellainen todella kaupunkikuvaan jäljen jättävä, päräyttävä rakennus, jonka voisi liittää meidän muiden talojen ketjuun. Olin kiinteistöjohtokunnan kanssa tutustumassa kolmannen ylioppilastalon työmaahan, ja kyllä sinne tulee ihan kivoja juttuja, ja se kattosauna on kyllä ihan oikeasti siisti härskeine terasseineen. Mutta ei se sitä perusjuttua muuta miksikään, että kyseessä on ennen kaikkea hukattu mahdollisuus. Vituttaa jo valmiiksi.

Palaan vielä hetkeksi tuohon Kaisa-kirjastoon. Arkkitehdit Jussi Kalliopuska ja Vesa Oiva Anttinen ovat kyllä todella onnistuneet. Näin saadaan ehkä vähän elävöitettyä tuotakin rotanloukkoa. Mesta on pohjimmiltaan todella keskeinen ja potentiaalisesti kiva, mutta siinä on autoliikennettä niin paljon, että hengailu on todella sietämätöntä. Jotain pitäisi tehdä niille tuhansille busseille ja autoille, jotka siitä blastaavat lävitse. Ja en kyllä jää juurikaan kaipaamaan sitä kodin ykköstä. Tutkijoita varmaankin vituttaa, kun niiden suloiset kotikirjastot poistuvat, mutta jos sillä saadaan aikaan tuollaisia vaikutuksia katukuvaan, niin ehkä… Tai sitten ei. Mutta loistava joka tapauksessa. Sinänsä sääli, että sivaritoveri Ilkan toimisto Verstas Arkkitehtien ehdotus tuli ”vain” toiseksi. Toisaalta, enpä ole koko duunia nähnyt, että toisin kuin nykyään on tapana, en ehkä kommentoi sitä enemmän.

Jos tästä haluaisi nyt kirjoittaa auki sen yhteiskunnallisen pointin, se kuuluisi seuraavasti: arkkitehtuurin kanssa ei saisi leikkiä, eikä missään nimessä ainakaan sniiduilla. Kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen lainasi luennolla jotakuta, en muista ketä, ja sanoi että Kivi on kauan. Se, mitä rakennetaan, pysyy vähintäänkin kymmeniä vuosia joko pilaamassa tai riemastuttamassa meidän kaupunkikuvaamme. Ja tämä ei missään nimessä tarkoita pelkästään esteettisiä asioita: joku tuollainen kirjasto tuossa kohtaa, huonon kauppakeskuksen ankeiden tilojen tilalla, on paljon enemmänkin kuin makea kaartuva lasi-ikkuna. Ennen kaikkea se, että Fabianinkadulta poistuu se kammoittava parkkitalo tuon jumalaisuuden tieltä, on oikeasti tärkeä asia koko kaupunginosan kannalta.

Mut siis, kuten kaikki tietää, kaikessa on pohjimmiltaan vaan kyse siitä, mikä kolahtaa ”tunteellisella” tasolla, ja mikä ei. Ja muhun kolahtaa toi ihan satasella.