Sanomalehdet, kuolema ja geriatria

Painetut sanomalehdet ovat kuolemassa. Kaikki eläkeikää nuoremmat siirtyvät lukemaan uutisensa ja analyysinsä verkosta. Näin tekevät varsinkin alle kolmekymppiset. Tämä on vanhaa kauraa. Tähän on yleensä epäilty syyksi internetiä sinänsä: verkossa sisällön kuluttaminen on kätevämpää eikä artikkeleista tarvitse maksaa. Tässä keskustelussa on automaattisesti oletettu, että paperilehdet ja niissä oleva sisältö olisi parempaa kuin verkosta ilmaiseksi saatava vastaava, mutta fyysinen helppous ja ilmaisuus tekevät verkon roskasta houkuttelevampaa. Viisaat miehet ja naiset pohtivat päänsä puhki, miten saisivat nuoremmat henkilöt maksamaan laadukkaammasta paperijournalismista.

Entä jos tämä keskustelu onkin käyty kokonaan vääristä lähtökohdista? Entäs jos kuluttajat siirtyvätkin verkkoon, koska sieltä saatava journalismi on yksinkertaisesti parempaa jollakin tavalla?

Sunnuntaisivut ja Kuukausiliite ovat ulkomaanjournalismin ohella olleet Hesarin journalistia valtteja. Nyt ne löyhkäävät kuolemalta. Ja kun sanon kuolemalta, tarkoitan vanhainkodin päässä odottavaa pientä huonetta, jonne hylätyt eläkeläiset kärrätään. Kuolemaa ja geriatriaa ei saa pois pyyhkimälläkään.

Sekä sunnuntaisivujen että Kuukausiliitteen jutuista hävyttömän suuri osa on kirjoitettu menneen maailman pohjavireellä. Nuortenkin toimittajien jutuissa sävy on, että en nyt oikein ymmärrä, miksi maailma on näin omituinen, mutta tällaista nämä nuoret kai nykyään tekevät. Tällainen työikäinen tietokoneiden kanssa kasvanut ja viihtyvä henkilö kokee tällaisen loukkaavana ja alentuvana, ja suoraan sanottuna erittäin epäkiinnostavana.Tätä ei varmasti tehdä tahallaan ja edelleen monet jutut ovat erinomaisia, myös tämän sunnuntain lehdessä. Lehteä kuitenkin tehdään selvästi sellaiselle myyttiselle keski-ikäisten joukolle, johon minä en kuulu enkä koskaan tule kuulumaankaan. Kaikki fyysisesti minun ikäiseni tulevat kokemaan keski-ikäisyyden aivan eri tavalla, ja vieläpä suurin osa eri tavalla kuin tämän hetken keski-ikäiset.

Nyt tärkeä huomio. En missään nimessä tarkoita, että Kuukausiliitettä tai sunnuntaisivuja pitäisi ”nuorennusleikata”, ”modernisoida”, muutta taittoa sekavammaksi ja fonttia pienemmäksi ja tehdä enemmän juttuja graffiteista, tisseistä ja oluenjuonnista. Oikeastaan täysin päinvastoin. Mikäli joku haluaa myydä minun ikäisilleni ihmisille, toi oikeastaan kellekään vuoden 1970 jälkeen syntyneelle sanomalehteä, siihen varmasti riittää ilman alentuvaa, keski-ikäisen kulttuuritädin tai taloussedän rajatonta ylimielisyyttä kirjoitettu syvällinen, taustoitettu ja faktatarkistettu Journalismi. Sellainen journalismi, jossa kerrotaan tutuista asioista uusia puolia, taustoitetaan joka tapauksessa internetistä löytyvää jatkuvaa uutisvirtaa. Sellainen journalismi, joka avaa uusia puolia maailmasta ja esittelee kiinnostavia ihmisiä. (Kuten viime sunnuntaisivujen jutut Akseli Hemmingistä tai lasten aseharrastuksesta.)

Sunnuntaina 23.9.2012 Katja Martelius päätti kuitenkin pohtia brittien hevosnaamojen dynastian uusinta kaunistusta, Kate Middletonia ja tämän tissejä (huomatkaa, tissejä!) jutullisen verran.  Sinänsä ihan hyvän jutun viimeisen kappaleen alku kuului: ”Emme voi tietää, ajoiko Catherinea sukupolvensa paljasteluvimma vai kyllästyikö hän vain hetkeksi koko kuninkaallistouhuun, tuohon iänikuiseen prinsessaleikkiin”.

Huh huh. Kate on 30-vuotias, minä 28. Joku täti siis niputtaa Katesta otetut paparazzi-tissikuvat ”sukupolvelle ominaiseksi paljasteluvietiksi.” Onneksi aikaisemman polven kuninkaallisista ei otettu vastaavia kuvia (nsfw – sunnuntaisivuille voin sukupolveni edustajana kertoa, että ei kannata klikata töissä).

Voin nyt tässä ihan julkisesti kertoa, että itse olen jotenkin mystisesti vapaa tästä ”sukupolveni vietistä” näyttää tissejäni tuntemattomille. Samoin suurin osa tuntemistani ihmisistä.

Kuukausiliite puolestaan on Hesarin ehdottomasti laadukkain osa. Senkin kohdalla joutuu valitettavan usein huiskimaan vanhainkodin hajua kauemmaksi. Osa hyvistäkin jutuista on näkökulmaltaan sellaisia, että 30 vuotta vanhemmat varmasti nauttivat niistä enemmän. Ja seuraavan kerran kun Ilkka Malmberg kirjoittaa pitkän pohdinnan siitä, millaista ruisleipää kukin seitsemästä veljeksestä leipoisi tai millaisen saunan kukin Tuntemattoman sotilaan hahmo lämmittäisi tai millä kaikilla jo lakkautetuilla automerkeillä 50-luvun italialaiset filmitähdet voisivat kiertää tarkastelemassa itä- ja länsi-Suomen eroja, voimme itse kukin miettiä että näinköhän nämä on ne 2010-luvun suomalaisen kulttuurin tärkeimmät referenssipisteet.

(Kuukausiliite on Suomen parasta journalismia. Kysymys kuuluukin, riittääkö se.)

Ystäväni Tuomas Niska totesi Facebookissa suomalaisen journalismin kuolemankysymyksen olevan, ymmärtävätkö sanomalehdet riittävän ajoissa, että juttujen kirjoittaminen Suurelle Yleisölle (tai Nyt-liitteen tapauksessa Nuorisolle) ei kannata, sillä näitä ei enää ole olemassa.

Me emme muodosta sukupolvea. Meillä on aina ollut yli yksi telkkarikanava. Me osaamme seurata ulkomaisia, (valitettavasti) parempia aikakauslehtiä, jotka eivät suhtaudu meihin alentuvasti ”sukupolvellemme ominaisten” viettien orjina. Me muodostamme tuhat miljoonaa erilaista pientä skeneä. Meistä jokainen on jonkin eksoottisen asian asiantuntija. Me emme lue samoja kirjoja, edes välttämättä samoilla kielillä. Suurin osa tuntee paremmin sormuksen ritarit ja viisikon kuin Lehdon, Koskelan ja Lammion.

Me osaamme lukea lehtiä, jotka tekevät suurella vaivalla ja huolella kiinnostavaa journalismia. Näistä me jopa maksamme. Vielä toistaiseksi myös Kuukausiliitteestä ja sunnuntaisivuista. Mutta kuinka kauan?

Ja kun lopetamme, se ei johdu siitä että olemme liian itsekkäitä maksaaksemme journalismista tai liian laiskoja avataksemme paperilehteä.

 

(Kuva: Mark Kirchner. Kiitokset kommenteista Tuomaksille Niska ja Saloniemi. Editoitu pois kirjoitusvirheitä ja yksi sana kulttuuri-.)

Mainokset

20 vastausta artikkeliin “Sanomalehdet, kuolema ja geriatria”

  1. Suosittelen tutustumista Kanava-lehteen. Se on laadullisesti ylivertainen suomalainen lehti. Asioista kirjoittavat loistavat asiantuntijat eikä mainitsemaasi lukijan aliarvioimista esiinny.

  2. Hieno kirjoitus. Kiitos! Kunnon Journalismia itsekin odotan. Olen itse eniten kiinnostunut tiedejournalismista ja valitettavasti olen oppinut olemaan odottamatta perusmedialta yhtään mitään. Tutkijoiden ja nörttien blogit ovat huomattavasti parempia ”tiedejournalismin” lähteitä ja niitä voi sitten täydentää englanninkielisillä laatulehdillä, jotka erikoistuvat aiheeseen.

  3. Tässäkin reippaassa blogissa tuupitaan meitä keski-ikäisiä. Niinkuin me olisimme sen yhtenäisempi joukko kuin paljastelevat nihilisti-kolmekymppiset.
    Minäkin odotan taustoittavaa ASENNEKUONASTA PUHDASTA JOURNALISMIA.
    Jos olet syntynyt kuolet; älä kangistu niin lyhyellä janalla.

  4. Minna-täti on toki ihan oikeassa. Pitää vaan pistää vähän kierrettä mukaan, että mosahtaa syvemmälle.

    Itse kunkin asennekuonan varinaa sitä onkin kiinnostavaa seurata. Meitsillä on tällainen. Ja mä epäilen, että ellei meno muutu, aika moni hylkää Hesarin tai muut paperilehdet. Se on kyllä nettotappio koko maalle.

    Kiitos Miika, Jani-Petteri ja Toni kommenteista! Kanavaa luin viimeksi lukiossa kymmenen vuotta sitten – silloin ei pärissyt. Ehkä nyt enemmmän.

  5. Voin nyt tässä ihan julkisesti kertoa, että itse olen vapaa monista yllä luetelluista sukupolveni ajatuksista ja näkemyksistä. Toisaalta, kuten kirjoittaja kirjoitti, ”me emme muodosta sukupolvea.”

    Tai no, ehkä olen yli kolmekymppisenä jo niin pahasti eläköitynyt, että esim. Malmbergin jutut puhuttelevat. Ne ovat parasta, mitä Suomessa voi lehdistä lukea. Ja: niiden viehätys perustuu juurikin siihen, että edustavat internetkirjoittelun täydellistä vastakohtaa, myös teemoiltaan. Niillä ei juu ole mitään tekemistä ”2010-luvun referenssipisteiden” kanssa, ja hyvä niin. Se on rikkaus, sekä avartavaa ja sivistävää.

    Sen sijaan Kate Middletonin tissipohdiskelut ovat ongelma. Ja ne (ongelmat) alkavat juuri silloin, kun Kuukausiliite yrittää ollaa muuta kuin mitä on. Kun se yrittää olla – ööh – no joku tällainen blogi.

  6. jos kuukausliite yrittäis olla – ööh – joku tällainen blogi, en koskaan edes harkitsis sen lukemista. Jotain tällasta blogia voisin sen sijaan lukeakin.

    Totta kai nimenomaan kukin meistä tykkää eri asioista. Ehkä vielä paremmaksi esimerkiksi olisi käynyt Seija Sartin kännykkäkameroiden vastainen purskahdus kuukausiliitteen toissa numerossa.

    Samoin ehkä Malmberginkin kanssa ongelmana on enemmän itsensä toistaminen kuin referenssipisteet. Jollain tavoin juttujen kuitenkin pitäisi olla rakentavia. Nekin ovat joskus olleet – ja kirjoittajana ja toimittajanahan mies on suorastaan suvereeni. Tai ainakin oli, ollessaan parhaimmillaan. Noin kuusi vuotta sitten olisin itsekin ollut sitä mieltä, että parempaa toimittajaa ei Suomesta löydykään.

  7. Jep, samaa mieltä! Lisäisin vielä tuohon: ”Me muodostamme tuhat miljoonaa erilaista pientä skeneä.”
    …Ja vaihtelemme niitä jatkuvasti. Liikummme sulavasti skenestä toiseen, eikä meitä saa kiinni. (fakkiintuneelle se voi tietenkin näyttäytyä opportunismina)
    Siksi kaikista aiheista pitää kirjoittaa perusteellisesti ja ennakkoluulottomasti, osoittelematta.
    Ei se tietenkään helppoa ole, mutta onko journalismin tarkoituskaan olla…

  8. Aivan erinomainen näkemys, olen täysin samaa mieltä. Sanon näin, vaikka edustan itse ns. pahamaineista valtamediaa (Aamulehden verkkopalvelut) ja paria pykälää vanhempaa ikäpolvea (s. 1960). Itse huomaan olevani eräänlaisessa välitilassa: Ymmärrän, miksi malmbergin pohdiskelut 7 veljesten kotioloista kiinnostavat – mulla on vielä kosketuspinta siihen maailmaan. Toisaalta uskon ymmärtäväni, miksi se EI enää kiinnosta. Kate Middletonin tisseistä en minäkään vetäisi puolisosiologisia sukupolvipäätelmiä, mutta kyllä mä ehdottomasti kävin netissä ne originaalit kuvat tarkistamassa…

  9. ”Jollain tavoin juttujen pitäisi olla rakentavia”..? Mikä tässä kirjoituksessa oli rakentavaa? Tämä jos joku oli luonteeltaan sellainen, että tyylilajiin olisi sopinut, että päädytään johonkin (rakentavaan) ajatukseen. Muuhunkin, kuin että tämä meidän / teidän / kenen (?) sukupolvi – jota ei kuitenkaan ole olemassa – on nyt kauhean voimaantunut ja Hesari ei osaa meitä puhutella. Haukotus.

    Malmbergin jutut sen sijaan kertovat ja kuvaavat maailmaa – usein mennyttä sellaista – eivätkä pyrikään päätymään mihinkään lopputulokseen. Miten ne voisivat olla erityisen rakentavia? Ja osa niiden viehätystä on siinä, että jutut *tunnistaa*. Ne ovat tekijänsä näköisiä ja oloisia (näin oletan), eikä se ainakaan minua häiritse. Joku toki saattaa nähdä sen toistona, ja ihan ymmärrettävä mielipide. Mutta silloin puhutaan henkilökohtaisista näkemyksistä, joita ei ehkä sovi yrittää väittää kovin suuren ihmisjoukon ajatuksiksi? Sukupolvilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.

    Mutta: onneksi tässä maassa on nuoria ja nälkäisiä kirjoittajia, jotka täyttävät Malmberginkin jonain päivänä tyhjiksi jäävät saappaat. Uudenlaisella ja jännittävällä journalismilla, mutta samanlaisella huolella, paneutumisella ja taidolla. Sellainen ei vain valitettavasti ole tässä postmodernissa ja sirpaloituneessa mediakentässä kovinkaan yleistä. Huolimaton ”fragmenttien heittely” ja huolettomat ”ajassa kiinni olevat” puheenvuorot ovat sitten sitäkin yleisempiä. Ja niillekkin on takuulla tilauksensa.

    Loppuun on vielä todettava, että kyllä, luen ja seuraan blogeja, mutta nimenomaan kapeiden, itseäni erityisesti kiinnostavien aihepiirien osalta. Mutta ilman Kuukausiliitteiden tapaisia fossiileja jäisi lukematta artikkelit, joiden en (etukäteen) edes tiedä itseäni kiinnostavan. Ja se olisi sääli.

    Ja kyllä, omistan kännykkäkameran – ja Katen tissit on ihan ihanat. Kuten jo totesin, juuri nämä tällaiset tyhjänpäiväiset 2010-luvun referenssipisteilyt ovat Kuukausiliitteen heikkous, jos joku.

  10. Siis mähän en muuta halua lukeakaan kuin kiinnostavia juttuja aiheista, joista mä en tiedä vielä, että ne kiinnostaa mua. Koko tämän kirjoituksen (yhtenä) pointina oli huomauttaa, että erittäin mielelläni lukisin sellaisia myös Kuukausiliitteestä ja sunnuntaisivuilta (joissa muuten tuo Marteliuksen teksti oli, ei kuukausiliitteessä, Nils hyvä.)

    Lisäksi saat Nils sekä sisälukutaitopisteen että rakentava keskustelu -pisteen siitä, että jo toista kertaa rinnastat blogiin kirjoitetun kolumnin pohjoismaiden suurimman sanomalehden aikakauslehtiliitteeseen. Mikäli mä pystyisin yksin tämän wordpressini kanssa samaan tasoon kuin kuukausiliitteessä, en voisi kuvitellakaan mitään syytä kellekään lukea koko lehteä.

    Sanon kuitenkin vielä, että lehden pitää (bisneksenä) taiteilla, ettei vieraannuta lukijoitaan. En tiedä, mitä sinä tarkoitat rakentavalla, mutta minä ajattelen rakentavana ajatuksena esimerkiksi sen, että vieraannuttaminen saattaa, no, vieraannuttaa nuorempia ihmisiä sanomalehtien lukijakunnasta. Tämä voi jossain vaiheessa tarkoittaa, että sanomalehdille ei enää riitä lukijoita.

    Hesari on ainakin esittänyt olevansa huolissaan tästä aiheesta, mutta ei ole suorastaan vastannut siihen laatujournalismia lisäämällä.

    Yleisesti kiinnostavassa, ajankohtaisessa ja riittävän syvällisessä lehdessä yksi Ilkka Malmberg toimii virkistävänä taustana.

  11. Parahin Veikko, multa oli mennyt tuo mainitsemasi pointti täysin ohi. Oliko vika sitten lukijassa vai kirjoituksessa, en tiedä. Mutta hyvä että tuli selväksi. Ja Marteliuksen juttu oli varmaan juu sunnuntaisivuilla, en ollut lukenut sitä / siitä, ennen kuin nyt tämän blogikirjoituksen kautta. Meni väärään piikkiin, ja siitä pahoittelut, vaikkei itse pointtiani miksikään muuta.

    Mutta joo, Veikko, ehkäpä onnistuit vieraannuttamaan blogisi tällaisesta vähän Kate Middletonia vanhemmasta lukijasta, ja vetäydyn vaikkapa sen Kuukausiliitteen seuraan. Itse olen sitä mieltä, että lehti on kiinnostava ja (riittävän) syvällinen – vaikkei ehkä ajanohtainen. Siitä olen samaa mieltä. Mutta edelleen, luojan kiitos kaikki tässä maailmassa ei ole ajankohtaista.

  12. Hassua, kun tuntuu ennemmin ettei tämän yhtenäisemmin kasvanutta nuorisoa ole vielä tähän mennessä koskaan ollut. Kaikki ne ”tuhannet eri skenet” ja erikoisasiantuntijuudet ovat niin kummallisen lähellä toisiaan ettei niitä juuri oikeastaan erota. Siis jos katsoo suurta kuvaa.
    Tämä aika on järkyttävän ikärasistinen ja nimenomaan 35+ ihmisiä kohtaan. ”Suuri osa on kirjoitettu menneen maailman pohjavireellä.” Minkä menneen maailman? Minne se meni? Ei ole mitään mennyttä maailmaa kuin nuorison mielikuvissa. Meitä elää vielä yli 30v ihmisiä, ihan toimintakykyisinäkin!
    Aika harvassa muussa maassa nuoriso on eriytynyt näin omaksi, irralliseksi ja omahyväiseksi sukupolvisaarekkeekseen.

  13. Oma arvaukseni on se että perinteinen samomalehtitoiminta on kuolemassa koska heidän rahotusmallinsa ei enää toimi. Mainokset siirtyy muihin medioihin, ja viimeisistä mainostuoloista koitetaan pitää kiinni tekemällä mediapornoa ja otsikoimalla juttuja niin että verkkoversiossa mahdollisimman moni klikkaa niitä. Toimittajien määrä on minimoitu, ja toimitusaikataulut näyttävät olevan niin tiukkoja että oikolukuun ei ole aikaa, ja suurin osa jutuista on copy-pastea internetistä.

    Mutta ainakaan itse en enää edes kaipaa kotiin kannettua kertakäyttöpaperia. Hesarin tilaamisen lopetin jo 10 vuotta sitten kun heidän toimituksellinen tasonsa alkoi laskea. Vuoden tilailin muita lehtiä (Husis, Aamulehti), mutta sitten annoin periksi ja siirryin pelkkään sähköiseen mediaan.

    Veikolla taitaa olla jonkinlainen ikäkriisi menossa kun hän luulee että tämä liittyy jotenkin lukijoiden ikään? Kyllä kyse on ihan sisällöstä. Toki dementoituneille vanhaikodin asukeille uuden tekniikan opettelu on hitaampaa, mutta suuret ikäluokat ovet vielä siinä iässä että oppivat hyvin käyttämään iPadejaan.

  14. Luin blogikirjoituksen läpi enkä ymmärtänyt sitä tai kirjoittajan ongelmia. Johtunee siitä että olen syntynyt yhden vuoden ennen maagista 1970.

    Kalkkis-iästäni huolimatta kulutan aikani netissä, missä valitsen omaan maailmankuvaani sopivia uutisia ja sisältöjä, kuten itseäni nuoremmat egosentrisen yhteiskunnan kasvatitkin. Erona vain se että en ole asiasta ylpeä enkä toivo että Hesari tai YLE muuttuisivat takiani. Päinvastoin, toivon että perheellisen ruuhkavuosien jälkeen oppisin taas lukemaan lehtiä ja katsomaan televisiosta ohjelmia, joita viisaat journalistit ovat minulle tehneet.

    Tällä hetkellä olen vilpittömän huolissani siitä, että toisinaan muistutan Etelä-Helsingin dinkku kolmekymppisiä kollegoitani, jotka edelleen kapinoivat kuin teinit vanhempiaan vastaan. Toivon, että aikanaan sivistyisin yhtä viisaaksi kuin eläkkeellä olevat vanhempani.

  15. Tuleeko printtilehdistä jonkinlainen geriatrikoille suunnattu, sosiaalipoliittisin perustein subventoitu saattohoitomuoto?

  16. kyllä kai sä sosiologina ymmärrät, ettei kannata lukea lehtiä, muuten kuin ajan ilmiöiden fundeeraamaiseksi. Itsehän voi koko ajan tuolla koulutuksella keksiä näkökulmia. Kirjoittajan ongelma on vaan se, että elääkin pitää.Harvoin mistään kunnon ajatuksista mitään maksetaan. Maailma on yksinkertainen: kuka tienaa rahaa, pärjää. Akateemisille kolmannen vuosikurssin opiskelijoille on omat lehtensä. Kannattaa pitäytyä niissä.

    1. Ete, kyl sä nimettömänä blogikommentoijana varmaan ymmärrät, että jos ton tekstin lukee läpi, siinä sanotaan, että hyvistä lehdistä ihminen maksaa erittäin mielellään. Kolmannen vuosikurssin opiskelijatkin, kaiketi. Tosin niille varmasti minäkin olen jo joku kalkkis, että mitäs mä niist tiiän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s