Sukupolvisota ja patruunakapitalismin henki

Vähän niinkuin näin, paitsi toisinpäin.

Tässä se on taas. Kun jokin on huonosti, keski-iän jo reippaasti ylittäneen sedän on kaikkein helpointa osoittaa sormella nuoria. Vaikka suomalaisista puolet on alle 42-vuotiaita, kuunnellaan vanhempaa puolikasta huomattavasti tarkemmalla korvalla. Tai oikeastaan kyse on jostakin paljon syvemmästä. Nämä vanhemmat vallakkaat henkilöt ajattelevat suomalaisen yhteiskunnan nollasummapeliksi, jossa vanhempien elinoloja voidaan parantaa ainoastaan heikentämällä nuorempien elinoloja.

Tänään AKAVAn, jonka jäsen myös minä olen, puheenjohtaja Sture Fjäder ilmoitti, että Suomessakin voitaisiin siirtyä Ruotsin malliin, jossa firmojen on joutuessaan irtisanomaan käytännössä pakko heittää pellolle ne, jotka ovat tulleet taloon viimeisimpänä. Käytännössä jokainen lukutaitoinen ymmärtää, että tämä tarkoittaa nuorempia.

UUNIIN UUNIIN UUNIIN UUNIIN

…suokaa anteeksi lievä innostumiseni. Mitään näin hävytöntä en ole kuullut pitkään, pitkään aikaan. Tämä on täysin alastonta vanhempien henkilöiden etujen ajamista nuorempien etuja vastaan. Tässä ei  Sture kokoomuslaisuudestaan huolimatta yritä tuottaa lisää joustoja työmarkkinolle, vaan jähmettää niitä entisestään, sinetöimällä jälleen kerran parhaat herkut niille, jotka ovat lusineet pisimpään. Tilanteesta, osaamisesta tai ylipäätään mistään riippumatta.

Ammattiliitot usein tulevat toiminnassaan käytännössä nostalgisoineeksi menneitä patruunakapitalismin aikoja, jolloin Finlaysonin pomoherra kyllä vaati pitkää työpäivää mutta tarjosi sitten asuntolan ja torvisoittokunnan ja vaimon ja päiväkodinkin vielä että muijakin pääsi töihin samalle tehtaalle ja kyllä tuli kukkia hautajaisiin.

Mikäli Suomessa tänä lämpimän kesän vuonna 2013 siiryttäisiin käytäntöön, jossa nuoremmat työntekijät on pakko irtisanoa ensin, luotaisiin tällainen ihanan lokoisa vetelehtijävanhusten luokka, jotka pystyisivät edelleen larppaamaan patruunakapitalismia vaikka maailma palaisi ympärillä poroksi (ja sehän palaa, muistakaa se!) tarvitsematta niin vaivautua ottamaan selvää näistä nykymaailman omituisuuksista ja ATK:sta, koska fudujahan ei voi saada. Ehkä jos oikein pinnistää, voi kuvitella sen torvimusiikin sinne taustalle soimaan ja sulkiessaan silmät haistaa tuoreen tervan tehtaan asuntolan hirsistä…

Samaan aikaan toisaalla me koulutetut nuoremman puolen henkilöt säädämme ja väsäämme, pätkätöimme ja koitamme vikistä, että josko hei ihan oikeasti olisi paljon kivempi tätä perhettä perustella, jos olisi joku havainto siitä, mitä tekee ensi vuonna…

Mutta ai niin. Mehän ”saamme syyttää syrjäytymisestämme itseämme”, eikä ”tämä ole ikärasismia(sic) nuoria kohtaan, vaan faktojen toteamista.”

Kaikki ikäluokat ovat tasa-arvoisia. Toiset vain ovat niin paljon suurempia kuin toiset, etteivät sieltä oman vatsansa takaa nää enää, keitä isojen kenkiensä alle tallovat.

Tämä on sukupolvisotaa. Sitä käydään minun rahoillani, minun nimissäni, minua vastaan. Tämä ei voi jatkua näin.

Mainokset

7 vastausta artikkeliin “Sukupolvisota ja patruunakapitalismin henki”

  1. Suomalaista politiikkaa tekevät tällä hetkellä ihmiset ja tahot, jotka ovat joko rahojen siirtelijöitä tai rahojen jakajia. Tämä näkyy hyvin ikävällä tavalla siinä, minkälaista kulttuuria tähän maahan yritetään kehittää. Ja miten.

    Hyvinvointivaltioon sitoutuneiden, tulevaisuusorientoituneiden ja kehitysoptimististen poliittisten voimien kannattaisi nyt ihan rohkeasti jättää tämä enemmän tai vähemmän seniili sukupolvi horisemaan keskenään eikä tuhlata energiaansa sen kanssa jutusteluun. Menetettyjä tapauksia.

    Lähtekää etsimään niitä tahoja, joiden kanssa 10-20 vuoden päästä Suomessa pystytään tuottamaan ja jakamaan vaurautta laajamittaisesti ja liittoutukaa heidän kanssaan näkyvästi. Se on varmaan itsestäänselvää, että eläkeläisiä he eivät ole.

  2. Voi hyvä tavaton millaisia partamössöpipareita sieltä netin uumenista pöllyääkään esiin. Ja niin kovasti oikeassa ollaan omasta mielestä.

    Jos tämä pikkuveikko vähän lukisi työoikeutta niin selviäisi että Suomessa on aina noudatettu tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla irtisanottaessa järjestystä jossa pisin työsuhde irtisanotaan viimeisenä.

    Eikö tuo nyt ole aivan päivänselvää?? Sinä poika joka et ole ehtinyt vielä tekemään yhtään mitään niin älä sinä soita sitä karvaista suutasi vaan ota selvää asioista.

  3. Hmm..
    Ihan kokonaan ei pitäisi unohtaa niitä etuja, joita nuorilla on työmarkkinoilla suhteessa vanhempiin.

    Sitaatti kirjoituksesta:
    ”..ihanan lokoisa vetelehtijävanhusten luokka, jotka pystyisivät edelleen larppaamaan patruunakapitalismia vaikka maailma palaisi ympärillä poroksi (ja sehän palaa, muistakaa se!) tarvitsematta niin vaivautua ottamaan selvää näistä nykymaailman omituisuuksista ja ATK:sta, koska fudujahan ei voi saada..”

    Fudujahan saa jatkuvasti juuri keski-ikäisten sukupolvi. Kuinka moni irtisanottu keski-ikäinen nykyisin joutuu uudelleenkouluttamaan itsensä saadakseen työtä? Tai jatkamaan akateemisia opintojaan tähtäimenä tohtorin tutkinto, jolla kuvittelee saavansa paremmin töitä kuin maisterin papereilla? Itse tunnen heitä / meitä kasakaupalla. Kaikki tietävät, ettei työvoimatoimiston kursseilta saatavalla koulutuksella irtoa mikään työpaikka. Ne kurssit ovat vain näennäistä koulutusta. Tosiasiassa ne ovat vain eräänlainen sijoituspaikka työttömälle, jotta hän olisi edes jonkin aikaa pois työttömyystilastoista. Varsinaiset oppilaitokset hylkivät sisäänotoissaan vanhempia ja suosivat nuorempia. Haastattelujen ’perusteella’ voidaan aina tulla sellaiseen ’tulokseen’ ettei vanhempi pyrkijä ’sovi alalle’ vaikka todennäköisesti vanhempi hakija on paljon paremmin selvillä omasta persoonastaan, taidoistaan ja soveltuvuudestaan k.o. alalle kuin nuori ihminen. Aivan yksinkertaisesti siksi että on kauemmin tuntenut itsensä kuin nuori.

    Väitöskirjaa havitteleville tie nousee pystyyn useimmiten jo alkumetreillä. Vai onko joku kuullut 4- 5-kymppisestä, joka olisi saanut sellaista apurahaa jonka turvin voisi tehdä väitöskirjansa? Itse olen nähnyt väitöskirjamahdollisuuden tarjoutuvan pääsääntöisesti alle 3-kymppisille tai nippa nappa vähän vanhemmille. Ja mitä hyötyä väitöskirjasta sitten vanhemmalle ihmiselle on / olisi? Todellisuudessahan mikään koulutus ei vie vanhempaa ihmistä työn haussa alle kolmekymppisen ohi. Vähemmän koulutusta vaativiin tehtäviin hänelle sanotaan että on ylikoulutettu. Koulutusta vastaavan työn saamisessa nuori menee aina vanhemman ohi, riippumatta papereiden arvosanoista.

    Niin että ihan noin yksisilmäisesti ei kannattaisi puhua ’vetelehtijävanhuksista, jotka edelleen pystyisivät larppaamaan patruunakapitalismia’. Tuossa ilmaisussa lonkalta heitetyssä sanassa ’edelleen’ on varsin sisäänrakennettuna ajatus että tällä hetkellä tässä yhteiskunnassa todellakin olisi tällaisia ”vetelehtijävanhuksia”. Kysyisin, missä nämä vetelehtijävanhukset luuraavat? Itse en ole heitä nähnyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s