Toiset porsaat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset

Kuva: Christina Care.
”Pyrimme siihen, että luomme lisäarvoa, ja toimintamme vaikuttaa myönteisesti läheisiin ja yhteiskuntaan niin hoidon ja hoivan laadun kuin taloudenkin näkökulmasta.” –Attendo

Verotus on oikein. Tästä on eri mieltä korkeintaan muutama korkeaverenpaineinen libertaari. Koko meidän yhteiskuntamallimme rakentuu sen varaan, että vähän tasataan. Tai vähän enemmänkin, että kaikille riittää.

No, toisiahan tämä ei tietenkään koske. Mitä rikkaampi henkilö, sitä kovemmaksi kasvaa houkutus suunnitella ja jemmata hieman enemmän omaan taskuun.  Viime vuosien ällöttävimpiä ilmiöitä on ollut, että ”terveydenhuoltomarkkinalla” ollaan haistettu veroporkkanoiden himoittava tuoksu. Lääkäreiden jos keiden pitäisi – saamansa maksuttoman 180 000 euron koulutuksen jälkeen  – ymmärtää, että yhteiskunta tekee rahoilla jotain kaikkia hyödyttävää.

Samalla kun Suomen terveydenhuoltojärjestelmä ollaan avattu markkinoille eli lääkäripalvelujen tuottamista ulkoistettu yksityisille toimijoille, ovat nämä yksityiset toimijat ruvenneet minimoimaan maksamiensa verojen määrää. Kun osittain pakosta (eli lääkärien ylivertainen työmarkkina-asemasta johtuen) ja osittain vapaaehtoisesti (markkinavetoinen ideologisuus) yksityiselle lääkäripalvelulle avautuu uudenlaisia tilaisuuksia, nämä samat lääkärit rupeavat irtisanoutumaan yhteiskuntasopimuksesta ja optimoimaan omia verojaan.

Katsotaanpa tarkemmin. Esimerkiksi bisneksenteosta käyköön Attendo (os. MedOne).

Attendon bisnesmallin ydin on, että lääkärit eivät suinkaan ole töissä tällä veroparatiisista omistetulla kasvottamalla korporaatiolla. He ovat oikeastaan sijoittajia – omistavat oman holding-yhtiön kautta pienen palasen Terveyden Tuottajat -nimistä yritystä, jonka kautta Attendo-keikat tehdään. Ja kyllä, jos omistaa, voi työstään ottaa rahaa palkan sijaan palkankaltaisena suoritteena, osinkona tai vastaavana.

Attendon Suomen toimitusjohtaja Pertti Karjalainen todella elää kuten opettaa. Melkein käy sääliksi hänen vaatimaton 17000 euron vuositulonsa, eli noin 1400 euron kuukausitulonsa. Onneksi köyhäintalolta vältytään nipin napin, kiitos 300 000 euron pääomatulojen. Nämä ovat olleet viime vuodet suhteellisen vakaat, joten voimme olettaa, että ehkäpä pääomatulot eivät tule nerokkaasta osakesijoittamisesta, vaan esimerkiksi vastineena toimitusjohtajan työsuoritteesta. Tällaisia vastikkeita kutsutaan tavallisten kuolevaisten ollessa kyseessä palkoiksi. Pääomatulon veroprosentti on 30 tai 32, 300 000 euron palkkatuloista  huomattavasti enemmän. Pääomatuloista kun ei mene asuinkunnalle senttiäkään. Espoo (tai muu nimeämätön kunta Uusimaalla) kiittää Karjalaista.

Mutta ei vähä mitään. Attendon lääkäri-omistajat ovat vain kuorrutus kakussa. Koko firman verot on nimittäin järjestelty vähän usemman mutkan kautta. Saattaa toki olla, että on olemassa täysin looginen ja järkevä syy, miksi omistus sijaitsee Luxemburgissa ja Jersey-saarilla (molemmat veroparatiiseja) ja miksi palveluja tarjoava yritys ei oikein tahdo tehdä voittoa niissä maissa, joissa se toimii, vaan pikemminkin makselee korkeaa korkoa emofirmoiltaan ottamille lainoille.

Yleensä tämä looginen ja järkevä syy on yhteiskunnalle maksettujen verojen minimointi.

Surullisinta on, että Attendon veronkierto on ”uutinen” sanan laimeimmassa merkityksessä – koko kuvio oli tiedossa viimeistään vuonna 2011, jolloin Verohallinto suunnitteli tällaisten porsaanreikien tukkimista.

Senkään suhteen ei mennyt aivan putkeen. Samaan aikaan kun yksityiset lääkärifirmat yksityistämisiä ja ammattikunnan poskettoman hyvää työmarkkina-asemaa hyväkseen käyttämällä lapioivat miljoonia veroparatiiseihin ja omiin taskuihinsa ohi kotikuntiensa, verottaja on löytänyt tärkeämpää tekemistä.

Veronkierto ja harmaa talous otetaan vakavasti Suomessa armon vuonna 2013, joten verottaja on päättänyt laittaa aikapankki– ja talonrakennustalkootoiminnan verolle. Omakotitalojen talkootoiminta ja aikapankeissa tapahtuva oravannahkakauppa ovat siis nämä keskeiset harmaan talouden ongelmat.

Kerrataan.

Jos haluan vaikka soittaa mummelille kitaraa ja saada vastalahjaksi tuoreita keksejä, joudun maksamaan veroja. Jos taas haluan perustaa terveydenhoitoyrityksen ja rakentaa mummelille vanhainkodin yhteiskunnan maksamana, maksan veroja erittäin vähän – tai jos olen oikein fiksu, en lainkaan.

Toiset porsaat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Mainokset

Haluan poliitikkoni verisinä

(Julkaistu Ylioppilaslehdessä 1.11.2013)

Heidi Hautalan eron yhteydessä kokoomuslainen kansanedustaja Timo Heinonen vaati kaikkia Greenpeaceen kytkeytyneitä poliitikko- ja pihalle Arkadianmäeltä. Ajatus on absurdi, mutta paljastava. Moni nimittäin ajattelee, että nimenomaan kytkyttömyys tekee hyvän poliitikon. Päinvastoin. Tällainen politiikkakäsitys kieltää päättäjiltä veren, sydämen ja seksin.

Politiikan on oltava veristä. Kyse on erilaisten, keskenään ristiriidassa olevien etujen kamppailusta, jossa ”parasta” vaihtoehtoa ei ole. Minä haluan eduskuntaani kokoomuslaisia, jotka ovat perillä elinkeinoelämästä – jopa niin hyvin, että osaavat olla sen kanssa eri mieltä. Minä haluan demarini tanakoin ay-kytköksin enkä luota vihreään poliitikkoon, joka ei ole tiiviissä dialogissa ympäristöjärjestöjen kanssa. Poliitikon kytkökset ovat kuin verisuonisto, joka kuljettaa uusia ajatuksia systeemiin.

Politiikan on tultava sydämestä. Kieltämäl
lä poliitikoilta suhteet kansalaisyhteiskuntaan kiellämme heiltä omatunnon ja valtioltamme sielun. Minä haluan poliitikkoni periaatteellisina. Haluan vasemmistolaisia, jotka ovat panneet itsensä likoon paremman maailman puolesta, haluan RKP:läisiä, jotka elävät kaksikielistä kulttuuria todeksi. Haluan sellaisia poliitikkoja, joille mielipiteet ja toiminta eivät ole riippuvaisia kansanedustajuudesta.

Heille kansanedustajuus on vain yksi vaunu maailmanparannuksen junassa. Ilman heitä eduskuntamme koostuisi ainoastaan entisistä urheilijoista ja suojakaasuun pakatuista broilereista. Asiaansa uskovaa päättäjää ei voi ostaa ruskealla kirjekuorella.

Politiikan on oltava seksikästä.
Puolueet tilaavat ennen jokaisia vaaleja yhteisen kyselytutkimuksen, joiden pohjalta kaikki vaalikampanjat suunnitellaan. Tämä tuottaa lussua, todellisesta maailmasta ja sen konflikteista vieraantunutta keskiarvojen politiikkaa.

Maailma ei mahdu galluppiin. Ristiriidat, kamppailut ja niiden uudet muodot saavat ilmaisunsa Facebookissa ja kansalaisjärjestöissä. Mikäli poliitikot sanoutuvat kytkyttömyyden nimissä irti tästä kaikesta ja luottavat Taloustutkimuksen lukuihin, voimme olla varmoja, että tulevaisuus hukataan vanhojen valtarakenteiden alle.

Jostain syystä Suomessa politiikka nähdään yhteisten asioi
den hoitamisena, johon eivät saisi sotkeutua kansalaisjärjestöjen tai eturyhmien intressit. Säästäkää minut tällaisilta perversseiltä hygieniafantasioilta ja antakaa poliitikkoni verisinä, sielukkaina ja seksikkäinä.