Liberalismin muistoa kunnioittaen

Kolumni julkaistu Ylioppilaslehdessä.

Nostetaan lasi menehtyneen ystävän muistolle. Pitkään sinnittelit kuluneena ja käytettynä, et vielä kuolleena mutta et enää elävänäkään. Lopulta vapaus koitti, oli aika päästää irti. Hyvästi liberalismi, oli ilo tuntea sinut.

Nykyään sana liberalismi voi tarkoittaa mitä tahansa. Siksi se ei tarkoita enää mitään (kuten myös viime Ylioppilaslehden Elina Lepomäestä kertoneessa jutussa ilmeni).

Liberalismi tarkoittaa toisille huumeita, homoja ja myöhään valvomista, toisille se antaa perusteen ajaa matalaa verotusta tai yhtä hyvin hyvinvointivaltion purkamista. Amerikkalaisessa poliittisessa keskustelussa sana liberal tarkoittaa suunnilleen vasemmistolaista. Meillä Suomessa klassinen liberalismi taas on usein käytännössä konservatismia: Matti Apunen, käsitteen nimeen vannova elinkeinoelämän propagandisti, toivoi toissa vuonna Imagen haastattelussa kodin, uskonnon ja isänmaan arvonpalautusta.

Hyvinvointivaltioon liberalismilla on onneksi selkeä kanta: vahvas
ti sekä puolesta että vastaan! Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu liberaalin sosiaalidemokratian periaatteella siten, että ihmiset olisivat mahdollisimman riippumattomia vanhemmistaan, lapsistaan tai suvuistaan – vapaita. Siksi meillä on päiväkodit, vanhainkodit ja aimo nippu erilaisia sosiaalitukia. Osa liberalisteista sen sijaan haluaa purkaa näitä rakenteita yksilönvapauden ja -vastuun nimissä.

Vielä sekavammaksi homma menee, jos yrittää erotella puolueita liberalismia mittatikkuna käyttäen. Ainoastaan Kristillisdemokraatit on urheasti konservatiivinen puolue. Liberaaleiksi julistautuvat ainakin RKP ja vihreät, 
ja kokoomuksessa on paljon talousliberaaleja. Myös SDP:n periaateohjelma rakentuu Ranskan vallankumouksen vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle – aivan kuten klassinen liberalismikin. Vasemmistoliiton periaateohjelman mukaan vapaus on yksi puolueen kolmesta ydinarvosta. Keskusta taas kuuluu europarlamentissa liberaaliryhmä ALDE:hen ja jopa perussuomalaisten nuorisojärjestö ilmoittautuu ”kansallisliberaaliksi”.

Samaan aikaan libertaarit ja ”klassiset liberaalit” ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei eduskunnasta löydy yhtään liberaalia kansanedustajaa.

Liberalismi ja vapaus ovat kaikkia poliittisia puolueita ja kantoja määrittäviä superarvoja. Liberalismi on tehnyt tehtävänsä, sen on aika kuolla. Kasvakoon sen mullasta hedelmällisem- piä käsitteitä.

Mainokset