Muistioita vasemmistolibertaarista yhteistyöstä

Yksi suomalaisen oikeiston nousevista virtauksista on libertaarius. (He varmaan itse mielellään kutsuisivat itselään liberaaleiksei, mutta se sana ei enää tarkoita mitään.) Libertaareille politiikan ylin arvo on vapaus, ja vapauden toteutumismekanismi on ennen kaikkea markkinatalous. Mitä enemmän asiat ovat hintamekanismin päätettävissä, sitä tehokkaammin vapaus toteutuu yhteiskunnassa. Tämä on epäilemättä karrikoitu kuvaus, mutta välttäköön se tämän argumentin pohjaksi.

Voisi luulla, että nykymallin isoon valtioon luottavilla punavihrellä on melko vähän yhteistä tämän väen kanssa – ja niin onkin, mikäli mennään periaatteellisiin kysymyksiin. Politiikan konkreettisessa suorittamisessa on kuitenkin melko harvoin kyse syvistä periaatteista, vaan pikemminkin siitä, mistä pienistä politiikka-asioista päästään yhteisymmärrykseen. Usein syyt ja seuraukset menevät sekaisin: jokin ratkaisu sopii yhdelle puolueelle, koska se on ideologisesti oikean suuntainen, ja toiselle puolueelle, koska tuottaa sellaisen vaikutuksen, johon tähdätään.

Tässä siis seitsemän ideaa, joiden varaan yhteinen toimintaohjelma punavihreiden ja libertaarien välillä voitaisiin rakentaa. Tämä ei ole ehdotus, tämä on ehkä enemmän ajatusharjoitus ideologisesta eläytymisestä ja pohdinta keinojen ja päämäärien suhteesta. Yritys ottaa selvää, ovatko poliittiset ideologiat jana vai ympyrä.

Suomalainen politiikka rakentuu väistämättä kompromisseille. Kaikesta pilkkaamiseta huolimatta myös Kataisen ykkönen sai kuitenkin aikaan kaikenlaista – vaikka mukana olivat keskustaa ja perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki. Jälki ei ehkä ollut priimaa tai ideologisesti koherenttia tai edes hyvin valmisteltua – mutta jotain tapahtui. Puoluepolitiikka ja hallitustoiminta kuitenkin on se prosessi, jossa ideologiat muuttuvat laeiksi. Jos huomion kiinnittää päämäärään eikä taustalla olevaan ideologiaan, syntyy jännittäviä kompromisseja.

Jos libertaarien ja punavihreiden välillä löytyy näin paljon mahdollisia suorituksia, niitä löytyy varmasti kaikkien muidenkin yhdistelmien väliltä. Tämä puoluepolitiikan ominaisuus on juuri se, joka ajaa monet pois siitä.

Otetaan ensin ilmeiset alta pois:

1: Tasa-arvoiset avioliitto- adoptio- ja kaikki mahdolliset lait

Jos tärkeänä premissinä on vapaus ja valtion mahdollisimman suuri puuttumattomuus, niin ei kai valtio silloin saa sanella kenen kanssa menee naimisiin?

2.Kirkon ja valtion suhde ja verotusoikeus

Selvää pässinlihaa, ainoa kohta Forssan ohjelmasta, jota ei tullut toteutettua. Punavihreissä on varmaan jopa enemmän tätä vastustavia – ja on totta, että sillä voisi olla myös negatiivisia vaikutuksia. Mutta yhtienen sävel.

3: Perustulo tai negatiivinen tulovero

Tämä on vähän mutkikkaampi juttu. Kaikki punavihreät kannattavat perustuloa, ja suurin osa suoraselkäisen ideologisesti libertaareista myös. Ei mielivaltaa, ei kyykyttämistä, ei vaihtelevansuuruisia kannustinloukkuja – negatiivisen tuloveron voi jopa yhdistää toiseen libertaarifantasiaan, kiinteään tuloveroprosenttiin, ja silti saada aikaan progressiota verotukseen.

Libertaareissa on myös se siipi, jonka mielestä köyhät saavat ihan vaan hajota omaan köyhyyteensä, mutta ehkä heitä sitten kuitenkin on vähemmän.

Tosin perustulomalleissa aina suurin ongelma on se josta ei puhuta – raha. 300 euron perustulo ja 900 euron perustulo tuottavat radikaalisti toisistaan poikkeavat yhteiskuntamallin. Suuruudesta olisi vaikeaa päästä yhteisymmärrykseen.

* * *

Seuraavat ovatkin sitten vähän hatarammalla pohjalla, mutta ainakin jotenkin perustelvissa.

4: Ulkopolitiikka (poislukien kehityspolitiikka) ja armeijan rooli

Libertaarit yleensä lähtevät siitä, että armeija ja poliisi ovat se minimi, mikä valtion pitäisi tuottaa – että niitä tarvitaan turvaamaan omistusoikeus, ja kaikki muu sitten seuraakin siitä. Tämä argumentti ei ole aukoton, mutta oletetaan se nyt tässä.

Selvää kai kuitenkin on, että kukaan libertaari ei voi pitää armeijaa ”tärkeänä miesten kouluna” tai ”kansakunnan moraalin selkärankana” – ajatella, että sillä olisi konkreettista pelotetehtävää suurempaa merkitystä. Punavihreistä suurin osa on pasifisteja ja haluaisi pohjimmiltaan eroon armeijasta.

Tästä on varmasti löydettävissä yhteinen sävel. Armeija minimikokoon, jolla voidaan kuvitella järjestettävän riittävän uskottava puolustusshow. Minkäänlaisia hyökkäysfantasioita tai Nato-operaaioihin osallistumisia on vaikea uskoa libertaarin voivan kannattaa, joten ulkopolitiikan suurissa linjoissa suomalainen konsensus (neuvottelu, ei sotiminen) saavutetaan varmaankin melko helposti.

5: Aluepolitiikka

Punavihreät ovat pääasiassa kaupunkilainen ja kaupunkien merkitystä korostava porukka. Suomessa asuntojen hinnat, työpaikat ja muuttovirrat kertovat ihmisten noin keskimäärin haluavan asua kaupungissa, tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä. Punaviherlibertaaria aluepolitiikka olisi selvästi tämän kehityksen tukeminen ja alueellistamispuuhastelun lopettaminen. Kahnauksia tulisi siitä, pitääkö ihmisten antaa asua ympäryskunnissa vai voiko heitä ohjata kaupunkimaiseen asumiseen, mutta eiköhän sekin onnistuisi.

6: Yritystuet

Oikeastaan tämä on aika no-brainer. Vasemmisto ei halua tukea suuryrityksiä, koska se on epäilyttävää, liberbertaarit eivät halua tukea suuryrityksiä, koska se on epäilyttävää. Saa suorittaa.

7: Ruuhkamaksut

Kaikkein pahimpia kahnauksia tässä yhteistyössä oikeasti varmasti aiheuttaisivat palvelutuotannon järjestäminen ja yhteisten resurssien yksityistämiset. Niihin suhtautuminen on usein lähes päinvastaista.

Kuitenkin muutama sellainen julkinen resurssi on, jonka liikakäytöstä koituu punavihreiden mielestä niin paljon haittaa, että laskun laittamista käyttäjille oltaisiin hyvinkin valmiita harkitsemaan. Varmasti keskeisin tällainen ovat tiet.

Helsingin punavihreät ajavat kiihkeästi ruuhkamaksuja – ja oikeastaan sen pitäisi upota suoraselkäisen kapitalistin maailmankuvaan varsin hyvin. Kaupungilta ja valtiolta pois teihin käytetty raha, ja oikeasti käytön mukaan tapahtuva laskutus joka paikassa tapahtuvalla ”ruuhkamaksutuksella”. Näillä kerätyillä rahoilla sitten kunnostetaan teitä jne. Tällöin tieresurssin markkinahinta asettuu oikeaksi, vain käyttäjät maksavat niistä – ja käytännössä autoilu kallistuu ja vähenee. Profit!

(Käytännössä tämä ei menisi näin, koska libertaariin fantasiaan kuuluu vahva auto ja horisonttiin syöksyvä moottoritie amerikkalaisen vapauden lihallistumana, ja vasemmistolaisten mielessä on se köyhä yh-äiti, jonka pitää körötellä skodalla kaupungin toiselle puolelle kolmeen työhönsä, ja johon tämä uudistus KAIKKEIN KOVIMMIN iskisi.)

* * *

Näyttää melko hyvältä, eikö? Monessa asiassa olisi hyvinkin yhteisymmärrystä. Käytännössä koko homma toimisi tahmeammin, sillä harva libertaari (tai myöskään muu ihminen) on oikeasti näin suoraselkäisen ideologinen, ja toisaalta kaikki punavihreä eivät ole kaikissa kohdissa valmis hyväksymään markkinaohjauksen lähtökohdaksi, vaikka se tuottaisikin ”oikean” tuloksen. Tässä tekstissä en ehdottanut tällaista yhteityötä, vaan miettiä, misäs asioissa se olisi mahdollista. Mielestäni libertarismi on lähtökohtaisesti siinämäärin puusilmäinen ideologia, että tällaisetkin yhteistyöt olisivat varmaankin vaikeita.

Mainokset

5 vastausta artikkeliin “Muistioita vasemmistolibertaarista yhteistyöstä”

  1. Mielestäni kaikkein merkittävin vasemmiston ja libertaarien yhteistyö voisi löytyä suuryhtiöiden ja muiden talousintressien poliittisen vaikutusvallan kritisoinnista & rajoittamisesta. Suomen valtiokapitalismi on niin vakiintunut ja kokonaisvaltainen rakenne että sen kritisoiminen on vaikeaa (miten kala voi kritisoida vettä?), mutta EU-tasolla mallia voisi ottaa Amerikkalaisista vasemmisto-orientoituneista tyypeistä tyyliin Ralph Nader ja Noam Chomsky. Libertaareilla on oma hokema, ”To get money out of politics you have to get politics out of money”, eli usko siihen että talouden voimakas sääntely luo isoja insentiivejä vaikuttaa politiikkaan, ja tälle ei voi mitään niin kauan kuin insentiivit ovat olemassa.

    Muuten hyvä lista ja kannatettavaa ajattelua.

  2. Hyvä lista, johon voisi lisätä vielä ainakin päihdepolitiikan.

    Perustulon kohdalla se isoin ongelma ei välttämättä ole niinkään perustulon suuruus. Oikeistolaisessa ajattelussa perustulon idea perustuu siihen, että se korvaa tarpeen minimipalkoille, jolloin työmarkkinat pystyvät toimimaan tehokkaammin. Työehtosopimuksien yleissitovuus tuntuu kuitenkin olevan vasemmistolle kynnyskysymys, vaikka se ainakin minun mielestäni aiheuttaa eniten haittaa juuri kaikista heikoimmassa asemassa oleville, joiden etua vasemmisto väittää ajavansa.

  3. Hei, kiinnostaisi näkemyksesi siitä mitä tämä Kataisen hallitus on mielestäsi saanut aikaan? Irvileuvat ovat kutsuneet tätä ”lapsihallitusta” yhdeksi pahimmista viime aikona, ja se on mm. lisännyt tutkimuksen poliittista ohjausta (lue poliittisesti motivoitunutta tilaustutkimusta), palannut poliittisiin virkanimityksiin, edistänyt em. lisäksi päätöksentekokulttuuria jossa asioita ei rauhassa tutkita ja punnita joukolla jne.

  4. Hyvä kirjoitus, pari kommenttia seuraaviin:

    ”Kaikki punavihreät kannattavat perustuloa, ja suurin osa suoraselkäisen ideologisesti libertaareista myös.”

    Tietääkseni monet libertaarit ovat muuttaneet perustulomyönteistä näkemystään ja kannattavat nykyään sosiaaliturvatiliä sosiaaliturvajärjestelmäksi. Sosiaaliturvatilin etuna on että varakkaat ja hyvätuloiset, joiden tili olisi plussalla, voitaisiin käytännössä rajata sosiaaliturvan ulkopuolelle, eikä heille perustulomallissa maksettavaa perustuloa tarvitsisi kerätä veroina. Näin työssäkäyvien marginaaliverot pysyisivät pienempinä. Sosiaaliturvatilin etuna on myös se että tuki on lainamuotoista niille joiden tilisaldot ovat negatiivisia, joten kannustin pitää sosiaalikulunsa pieninä on aina olemassa, toisin kuin vastikkeettomassa perustulojärjestelmässä.

    ”Kaikkein pahimpia kahnauksia tässä yhteistyössä oikeasti varmasti aiheuttaisivat palvelutuotannon järjestäminen ja yhteisten resurssien yksityistämiset”

    Monet libertaarit ymmärtävät että yhteisiä resursseja ei tule yksityistää vastikkeettomasti, vaan niistä tulee periä toistuvaa veloitusta yksityisiltä omistajilta tai niitä ylipäätään käyttäviltä. Näitä resursseja ovat mm. tiet, radiotaajuudet, maapohja ja pohjavedet. Liberaali verkkolehti Vapaasana.net julkaisi hiljattain kirjoitukseni maapohjan verotuksesta: http://www.vapaasana.net/artikkelit/2014/05/maanomistus-on-immateriaalioikeus

    Yst. terv.
    Roope Luhtala
    Edistyspuolue

  5. Muuten hyvä kirjoitus, useimmista kohdista samaa mieltä että yhteistyö voisi olla hedelmällistä.

    Samankaltainen hukattu tilaisuus oli EU-kriisin yhteydessä. Libertaarit (esim. Lepomäki, Pauli Vahtera) kiljuivat kurkku suorana että ”ei mitään valtion puuttumista kreikan kriisiin, tappiot sijoittajille vaan” – samalla kun vasemmistossa pidettiin kreikan pelastuspaketin ehtoja epäinhimillisinä ja vaadittiin sen sijaan kreikan velkojen leikkausta – ja tappioita sijoittajille.

    Kuitenkaan ruuhkamaksuista ei voi olla samaa mieltä. Markkinahintainen kilometri olisi hyväksyttävää, jos tiet on yksityisen tahon omistamia – ja yritykset saisivat itse vapaasti päättää miten kuluttajia laskutetaan niiden käytöstä.

    Nykyisten ehdotusten perusteella kilometrimaksu on vain yksi uusi vero lisää, kasvattaa valtion vaikutusvaltaa jaa tietoa kansalaista. Melko antilibertaaria big goverment meininkiä. Se, miltä tasolta ruuhkamaksu nivoutuu yksityiseen sektoriin, on lähinnä rumaa ”crony capitalism” -taloutta. Ryhmä yrityksiä lobbaa poliitikkoja luodakseen lainsäädännön, joka takaisi k.o. yrityksille paljon rahaa satelliittiseurantajärjestelmän rakentamisesta ja ylläpidosta – tälläinen valtion luoma keinotekoinen markkina on aika kaukana libertaarien ihannoimasta ”valtiosta vapaasta markkintaloudesta”

    Lopuksi vielä mielentilaani nyt kuvaava kuva. Suuryritykset ovat yllättävän riippuvaisia valtion sääntelystä , pelastuspaketeista ja kansainvälisistä sopimuksista. pienet yritykset taas lopettavat kun ei ole varaa palkata hallinto-ihmisiä huolehtimaan että kaikki yrityksen paperit on varmasti sääntelyn mukaisia tai osallistumaan monimutkaisiin hilma-kilpailutuksiin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s