Europan tähtien alla

EUROPA_2448442bEnnen kulunutta surullista kaksiviikkosta en tiennyt olevani EU-ihminen. Nyt se on päivänselvää. Tänä kohti sotaa hitaasti mönkivänä aikana EU:n kaltaiset projektit ja rakenteet ovat olleet niitä hyviä asioita, joihin ripustaa toivoa – nimenomaan ideoiden ja uskon tasolla, päivänpoliittisen idiotismin yläpuolella.

Asiantilojen sijaan me havaitsemme aina muutoksen, ja niin nytkin. EU:n edustama toivo on ollut luonteeltaan kuin happi, sen olemassaolon huomaa vasta kun se imetään pois huoneesta ja hengittäminen käy asteittain vaikeammaksi.

On surullista nähdä kuinka Syriza epäonnistui, vaikka se lieni kirjoitettu keltaisiin tähtiin sinisellä pohjalla jo ennen kuin Ateenassa äänestettiin. Neuvottelutaktiikasta ja persoonallisuuksista voi olla mitä mieltä vaan, mutta ainakin Syriza ryhtyi mielettömään yritykseen koko EU:n asenteen ja toiminnan muuttamiseksi astetta inhimillisemmäksi. Sehän heidän tavoitteensa koko ajan oli, pelastaa itsensä pelastamalla meidät kaikki. Nyt kuitenkin käy toisin päin, he tuhoavat itsensä ja meidät siinä samalla.

Jälkeenpäin on aina hyvä sanoa, oliko jokin taktinen liike hyvä vai huono. Tällä viisaudella varustettuna on ilmiselvää, että Syrizan kansanäänestys oli karmiva virhe, vaikka sen puolesta olisikin mahdollista löytää myös hyviä argumentteja. Alexis Tsipras kiroaa itseään lopun ikäänsä, ettei eronnut kaksi viikkoa sitten. Tai kuka tietää, neuvotteluissa nimittäin esiintyvät edelleen Schrödingerin velkahelpotukset, jotka ovat samaan aikaan vahvasti elossa ja täysin kuolleet. Aikanaan aaltofunktio kaatuu ja vapautuvat vesimassat hukuttavat meidät kaikki.

Nyt Saksa ajaa Kreikan ulos, ehkä eurosta, ehkä EU:sta. Syrizan eurooppaprojekti oli kunniakas, mutta puolueen vanhakantaiselle venäjämieliselle siivelle Moskova saattaa sittenkin olla Brysseliä lähempänä. Tätä odotan lähinnä kauhulla ja toivon olevani väärässä.

Täällä Suomessa havaitsemme vasta nyt, mitä Soini sai hallitusneuvotteluissa suostumalla kaikkeen perussuomalaisten periaatteden vastaiseen kyykytykseen. Soini sai Suomen EU-politiikan johtajuuden. Tämä sai kokoomuksen ja ennen kaikkea Stubbin pettämään koko eurooppalinjansa, samalla tavalla kuin Syrizan pöydälle nyt antama tarjous käytännössä pettää koko Syrizan vaalikampanjan ja olemassaolon tarkoituksena. Tarjous on lähes identtinen kansanäänestyksessä hylätyn ehdotuksen kanssa, mutta silti hymynsä ja itsekunnioituksensa kadottaneen Stubbin mielestä kelpaamaton.

Pitää muistaa myös, että ei Suomi näitä päätöksiä tee. Olemme ikuinen mallioppilas, eivätkä mallioppilaat tee itsenäisiä päätöksiä vaan seuraavat. Vaikka kantamme olisi Euroopan tiukin, sen sanelevat Saksan Schäublen ilmeet. Seuraamme Saksaa, kuten olemme aina tehneet, riippumatta siitä kuinka viisasta se on ollut. Ehkä Schäuble voisi eläköityä Suomen kuninkaaksi?

Meidän tiukka linjamme voi aiheuttaa meille ainoastaan vahinkoa. Ajoin junalla autioituvan Salon läpi, joka oli varmaankin aikanaan ihan hyvä paikka globaalissa kapitalismissa toimimiseen, mutta joka kannattaisi nyt lähinnä sulkea. Toivottavasti me keksimme jotain kännyköiden jälkeen, jotain paperin jälkeen, jotain tavaroiden liikuttelun jälkeen. Toivottavasti me keksimme itsellemme tulevaisuuden Meitä kohtaan ei tulla armoa tuntemaan. Päästäisiköhän Tsipraksen Kreikka Suomen Naton jäseneksi Venäjältä saamansa avun jälkeen?

Nyt odotamme. Euroopan tuulet ovat arvaamattomat, ehdottomat aikarajat ehdollisia ja euroseteleissä lukee edelleen ΕΥΡΩ. Ehkä tuulet tänään, huomenna, 20.7. puhaltavat muutaman niistä myös Attikan niemimaalle, ehkä eivät. Ehkä näemme drakman paluun ja huudamme tuskasta sairaaloihinsa ilman lääkkeitään kuolevien vanhusten kanssa.

Ja ehkä yksi näistä vanhuksista, harmaa, rypistynyt, kunnianpäivänsä kauan sitten nähnyt, ratsasti aikanaan Kreetalle jumalaisen valkoisen härän selässä, auringon pyyhkiessä hänen valtakuntansa rantoja. Hänen nimensä oli Europa.

Presidentinvaalit ovat ohi, palataan politiikkaan

”Every few days, a luminary would come to Zuccotti Park and give a speech that would circulate around the Internet. All of a sudden it was cool to be a lefty again.”
– Kalle Lasn, Adbusters, 2011

Walk Like an Egyptian

Vuonna 2011 oikeudenmukaisuus nousi kansainvälisen poliittisen keskustelun keskiöön ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Kaikki alkoi arabikeväästä, Tunisiasta, Egyptistä. Kansannousuista ottivat oppia Adbustersin Kalle Lasn ja entinen Wall Street -traderi Vlad Teichberg. Voisiko ”länsimaissa” tietoisesti herättää keskustelua tulonjaon ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta näkyvällä kansalaistoiminnalla?

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Yhdysvaltojen sisäinen tulonjaon epäoikeudenmukaisuus oli kasvanut järkyttävän suureksi. Pohja oli olemassa. Lasnin, Teichbergin ja kymmenien muiden työnä Syntyi Occupy Wall Street -liike, sen innoittamat kymmenet tai sadat mielenosoitukset ja telttaleirit ympäri maailman. (Vanity Fairin kiinnostava juttu aiheesta.)

Occupy Wall Street onnistui siirtämään amerikkalaisen poliittisen keskustelun takaisin perusasioihin: oikeudenmukaisuuteen, työn arvostukseen. Siihen, millaisen elämän yhteiskuntamme haluaa (kaikille) jäsenilleen tarjota. OWS:n jälkeen on keskusteltu veroista ja siitä, kuinka helvetisti rikkaat tienaavat – ja siitä, onko se oikein.

Euroopassa – saati Suomessa – tätä keskustelua ei olla viime aikoina käyty.

Nyt kun presidentinvaalit viimein loppuivat, voimme ehkä suorittaa ennenaikaisen kevätsiivouksen. Voimme siivota identiteettipolitiikan, Jennin ja Antonion, valtakunnan sovittelijan ja yöväen presidentin, epämääräisen ”liberaaliuden” ja ”konservatiivisuuden”, Lennu-terrierin ja mummojen hiukset ja ylipäätään kaiken epäolennaisen tauhkan pois mielistämme ja ruveta keskittymään tärkeisiin asioihin.

Myös Suomessa olemme siirtyneet kahdessakymmenessä vuodessa erilaiseen yhteiskuntajärjestykseen. Rikkaat ovat nykään oikeasti rikkaita, köyhät oikeasti köyhiä. Tällaisessa tulonjaossa ei kuitenkaan ole oikeudenmukaisuudesta tietoakaan.(Aiheesta kts. mm. Soininvaara.) Tuottavinta työtä tekevien työstään saama korvaus on ylittänyt kaikki säällisyyden rajat. Yksikään yritysjohtaja ei ”tuota lisäarvoa” ilman opettajien, siivojien, terveydenhoitajien, asfalttimiesten, kokkien, poliisien ja lentokentän turvatarkastajien armeijaa. Suomessa kaikki Saulista Timoon tykkäävät toistella mantraa hyvinvointivaltion tärkeydestä. Hyvinvointivaltion on kuitenkin tarkoittettava jotakin konkreettista. Amerikkalainen poliittinen keskustelu on tällä hetkellä vasemmistolaisempaa kuin suomalainen. Hävetkäämme.

Presidentinvaaleissa keskusteltiin paljon homoudesta ja ulkomaalaisista. Tämä oli hyvä. Vaalit todistivat, että Suomessa hyvin monenlaiset ihmiset voivat nousta politiikan huipulle. Tämäkin oli hyvä. Mikäli Haavisto olisi ollut jostakin toisesta puolueesta tai Antonion tilalla olisi ollut Antonia, olisivat luvut saattaneet olla 47-53. Niinistö olisi todennäköisesti voittanut silti. Tämä ei ole hyvä.

Tehdään tästä keväästä oikean politiikan kevät. Keksitään ratkaisuja ja ideoita. Miten reagoimme ilmastonmuutokseen? Työn tuottavuuden nousun takia nykyisen elintason ylläpitoon tarvitaan yhä vähemmän ihmisiä. Mitä lopuille tapahtuu? Ovatko pikavipit ja pikaoptiovoitot oikein? Miten pidämme huolta kaikista maailman ihmisistä?

Arvokeskustelun käyminen on tärkeää ja hienoa, mutta unohtakaamme se hetkeksi. Arvoja ei voi syödä.

(Kiitokset tämän ja edellisen merkinnän kommentoinnista ja oikoluvusta Erkka Mykkäselle ja Jussi Nuortimolle.)


Satoa, viikko 6

Pääkirjoitus:

Ihanaa, demarit, ihanaa! Tämä on parasta, mitä Suomen poliittiselle kulttuurille ja päivänpolitiikalle on tapahtunut koskaan. Hyvä Heinäluoma, miehen työt! Tätä kutsutaan poliittisen vastuun kantamiseksi. Ja tämä petaa hyvin tietä sille jo manaamalleni Tommy Tabermannin puheenjohtajuudelle.

Siis ajatelkaa, SDP saattaa jopa uudistua ihan oikeasti! Tätä on kaivattu.

  1. Aloitan rehellisesti oman hännän nostolla. Ylioppilaslehdessä oli kaksi juttua, toinen Ganes-elokuvan mielenkiintoisesta käsikirjoitusprosessista ja toinen terrorisminvastaisen taistelun takia heikoille joutuneista yhteiskuntatieteilijöistä. Ennen kaikkea Ganes-juttua oli melko kiinnostavaa tehdä, sai kurkistaa syvälle suomalaisen elokuvan käsikirjoitusprosessiin. Siitä tulee todennäköisesti oma merkintänsä aikanaan.
  2. Ihan nätti läpikäynti erilaisten teknologiafirmojen logoista halki vuosisadan. Huomattavaa on, että moni näistä firmoista on aidosti aika vanha ja nk. perinteikäs. Myös Noksu päässyt mukaan, tosin hiukan virheellisillä tiedoilla. Voi taa röyhistää rintaa.
  3. Tällä sivulla on selitetty kvanttifysiikan monen maailman tulkintaa. Siitä tekee katsomisen arvoista hieno Mario World-video, jolla tätä havainnollistaa. Siinä on otettu jonkun japanilaisen nörän tekemä älyttömän vaikea Mario-taso ja otettu videolle paitsi se onnistunut läpipelaus, myös ne toistasataa epäonnistumista. Kannattaa katsoa ainakin se.
  4. Sam kirjoittaa seksuaalisesta ahdistelusta erityisesti Suomen eduskunnassa ja yleisesti muuallakin. Antaa tavallaan ihan ajateltavaa tuonkin lukeminen, ja kiinnittää huomion voimasuhteisiin.
  5. Kemppinen vallasta, vastuusta ja liikevoitosta, JP Roos hyvinvointivaltion purkamisesta. Ei ideologiaa, vaan järkeviä ratkaisuja. Aina kuullessani tämän fraasin, poistan hirvikiväärini vahvistimen.
  6. Lopuksi vielä vähän elokuvaherkkua, Bordwell leikkauksesta ja aukkojen taiteesta.

Microsoft vastaan Google: mättö alkakoon

Yahoo!:n hallitus kokoontuu tänään myöhemmin päättämään, pitäisikö heidän hyväksyä Microsoftin tarjoama 44 ja risat miljardia dollaria, myydä firma ja lähteä eläkkeelle. Vaihtoehtojakin olisi: voisi aina järkätä jostain kilpailevan ostotarjouksen, jonkalaista ei kyllä ole viikkoon näkynyt, tai ulkoistaa koko hakupalvelujen tuottamisen ja niiden kautta mainostmaisen Googlelle.

Jotta ymmärtäisi, miksi jälkimmäinen on vaihtoehto, pitää ymmärtää mikä  Yahoo! on. Yahoo! oli yksi ensimmäisistä netin isoista pojista. Ennen kuin Google oli Google, Yahoo! oli ”internetin etusivu”, se hakukone jossa oli kaikki hyvät jutut. Ilmeisesti se on edelleen ”big in Japan”, ja yksi jenkkien käytetyimmistä sivuista. Yahoo!:n palvelut (mm. Flickr) ovat todella käytettyjä ja joidenkin mittareiden mukaan firman sivuja ladataan enemmän kuin Googlen tai Microsoftin sivuja. Yahoo! vaan ei osaa kovinkaan hyvin muuttaa näitä sivulatauksia rahaksi. Nimenomaan kassavirtaa firmalta puuttuu, ja sitä koko (melko vähän käytetyn) haun ja mainosmyynnin ulkoistaminen näiden alojen mestarille todella toisi. Yahoo!:n kurssi on pudonnut melko paljon, ja Microsoftin tarjous, jossa on 60% preemio (eli ylihinta tarjoushetken pörssikurssiin nähden) on saman verran kuin Yahoon!:n oikea markkina-arvo vain jokin aika sitten. Niinpä osakkeenomistajat tyytyisivät todennäköisesti kovaan kassavirran kasvuun.

Todennäköisesti kuitenkin Microsoftin diili on liian herkullinen, ja Yahoo! liittyy pahan valtakuntaan. Kuten otsikosta voi päätellä, mielenkiintoista tässä on Microsoftin osuus. Tämä on todennäköisesti ensimmäisiä ison sarjan liikkeitä tulevassa sodassa Microsoftin ja Googlen välillä.

1998 perustettu Google oli ennen haastaja, internetin kärppä joka saattoi kerätä sympatiapisteitä kamppailussa suurta monopolia vastaan. Tällä hetkellä Google on internetin kuningas, jonka motosta ”Don’t be evil” on enää savuavat rauniot jäljellä. Jo pitkään on tunnusteltu ilmaa, jotta tiedettäisiin milloin myrsky tulee. Ja mä sanon että se alkaa tästä.

Microsoft ei osaa internettiä. Milloin te viimeksi käytitte firman nettipalveluita? (siis teinit toki joo, mutta se on eri asia.) Tämä on sinänsä ihan loogista, sillä Microsoft on nimenomaan pöytätietokoneyritys, joka teke Officella ja isoilla Windowsin yritystilauksilla suurimman osan rahoistaan. Yahoo! taas on internetin entinen kuningas ja kotonaan koko siinä maailmassa. Tällä yritysostolla Microsoft pääsee parempiin asemiin skabassa tulevaisuudesta.

Jännittävällä tavalla Microsoft ja Google ovat kuitenkin tosi erilaisia firmoja. MS on alusta asti perustunut lähinnä hyvään bisneksen tekoon, innovatiivisen softan sijaan. Pojat Redmontissa ovat ostaneet isojakin firmoja, tehneet ovelia diilejä (mm. saaneet sen Dos:in kaikkiin IBM-koneisiin) ja käyttäneet monopoliasemaansa hyväksi kopioimalla parhaista softista ominaisuudet osaksi Windowsia itseään. Google taas on perustettu nimenomaan kahden nörtin tekemän läpimurtokeksinnön ympärille, ja koko ajan pärjännyt olemalla teknisesti ylivoimainen – ja toki myös ostamalla pieniä firmoja ja niiden lahjakkaita ihmisiä. Eikä nyt puhuta edes Youtubesta.

Eli kaikki on oikeastaan melko loogista. Google käy Microsoftin kimppuun tarjoamalla teknisesti aika siistejä verkko-toimisto-ohjemisto -palveluita ja hallitsemalla hakumarkkinoita nimenomaan ylivertaisen tekniikkansa avulla, ja Microsoft vastaa suuren luokan yrityskaupalla. Google yrittää myös laajentaa peliä kännyköihin ja muuhun sellaiseen Microsoftia tiukemmalla tahdilla.

Balmer sanoi, että Yahoo! -brändi jää elämään. Yahoolla ja MS:llä on aika iso osa verkkosähköposteista hallussa, samoin jostain valokuvista ja muista.  Sanotaan vaikka näin, että mielenkiintoiseksi menee. Periaatteessa, jos uskotaan kapitalismiin vaikka vain vähän, niin kuluttajien ja palvelujen käyttäjien pitäisi olla tässä nyt voittajan asemassa. Lisäksi koko hommaa mielenkiintoistavat vielä Myspace ja Facebook, verkon nykyiset lempilapset. Sekä Microsoft että Yahoo ovat vähän sivussa koko sosiaaliset verkostot -buumista, eikä se Googlen Orkutkaan tällä hetkellä mikään hot hot hot ole.

Se piti vielä sanoa, että koko tämän järjettömän jutun järki perustuu siihen ajatukseen, että verkossa suurin on kaunein ja voittaja vie kaiken. Google  hakukoneissa, Amazon kirjamyynnissä, Ebay nettihuutokaupassa, Myspace jenkeissä ja Facebook esim. Suomessa. Ja galtsu ennen sitä. Odotettavissa siis verinen taistelu. Ja vielä veikkaan: kyllä Yahoo! ottaa Microsoftin diilin.

(tässä postauksessa on käytetty pohjina aika montaa erilaista blogimerkintää, joita voi lukea jos jaksaa. sisältävät mm. paljon lukuja, joita en tähän kopioinut.)