Tunteellinen nörä

TechCrunch kirjoittaa, että AOL lopettaa Netscape-selaimen kehittämisen.

Kuten TC jo ehdotti, voisimme pitää pienen hiljaisen hetken ensimmäisen oikean internet-selaimen muistolle. Meillä oli vuonna 1995 koulussa edistyksellinen tietokoneluokka, jossa oli jopa pentium-koneita(!), joille Erkka varetti Theme Parkit… Mutta siellä oli siis myös nettiyhteys, ja Netscapet, joilla sitä saattoi käyttää. Oi niitä suloisia hetkiä. Silloinen internet oli kyllä melko villi länsi, kaikki oli nykysilmin outoa ja kotikutoista , ja paino oli melko paljon ihmisten omilla sivuilla. Valitettavasti en löydä mistään omia kotisivujani siltä ajalta. Ei ollut blinkkiä, mutta Diablosta kaapattuja liikkuvia giffejä, joista ainakin yksi oli liekkipallo, kylläkin. Olikohan niillä violetti tausta. Huh huh.

Netscape oli seurassa kun hengattiin kissin ja jyrkin chateissa jotenkin epävarmasti ja omituisesti tyttöjä jututtaen, kun ensimmäisen kerran mentiin koulussa playboyn kotisivuille. Kun ensimmäisen kerran poikien kanssa teeskenneltiin olevamme teinityttöjä. Silloin kun ei yhtään tiedetty, mikä tämä internet-juttu oikein oli, ja mitä siellä olisi pitänyt tehdä, mutta aistittiin, että se oli jotain ehdottaman siistiä.

No, eihän se vuosiin enää ole ollut mitenkään järkevä selain. Kyllä se ensimmäisen Mozillan allesaanti oli myös hieno kokemus.

Mutta että kyllä internetin tunteet tappavassa ja aivot syövässä maailmassakin voi kokea pieniä lämpimiä nostalgian hetkiä. Kauan eläköön Netscape!

Mainokset

Pikkujoulukausi (sälää)

Jees, viimeinkin voin kokea olevani jotakin, olen viettänyt viikkoa kiertämällä yliopistojärjestöjen ja elimien pikkujouluissa. Panin merkille, että kussakin pikkujoulussa soiva musiikki oli kuin suoraan klishee-kirjasta. HyVi eli HYY:n vihreät soittivat omissaan Ultra Brata (kuka olisi arvannut), Ylioppilaslehti New Order/Joy Division-henkistä elektroa, kotimaisen kirjallisuuden opiskelijat Kate Bushia tai Tori Amosta, yksityiskohdat karkaavat mielestäni.

Kun on pieni ja tiedostava, opettelee tahallaan eroon kaikista stereotypioista, koska ne ovat pahasta elleivät jopa paha sinänsä. Kun kasvaa ja jatkaa tiedostavana olemista, opettelee vähitellen takaisin kaikkiin stereotypioihin, koska ne ovat kaikki totta. Mutta samalla ehkä oppii ylipäätään hienojakoisemman suhtautumisen maailman ilmiöihin, tajuaa kokemuksen, ei ajatuksen tasolla, että maailma on aidosti moninainen. Sillä asiat on tajuttavat kokemuksen kautta, jotta ne todella voisi ymmärtää.

Tai mistäs mä tiiän, mutta minä ainakin.

* * *

Tiesittekö, että Amerikkalaisilla on enemmän lemmikkejä kuin lapsia? Eikä nyt ole kyse mistään tehomaataloudesta vaan mirristä ja pörröstä ja taukista ja rakista. Siunaa meidän jälkiteollistunut, luonnosta ja kaikesta täysin vieraantunut palvelu-, mielikuva- ja nautintoyhteiskuntamme ja anna meille meidän jokapäiväinen KARVAISEN YSTÄVÄN HANHENMAKSA-LISÄRAVINNEMAKKARA-ATERIAMME.

Poiminta samasta artikkelista: Jenkeissä, jossa kaikki on toki suurempaa, lemmikkien terveydenhuoltoon käytetään lähes 25 miljardia euroa vuosittain.

Haloo.

Suomen valtion budjetti oli vuodelle 2007 noin 40 miljardia euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön budjetti on noin alle 10 miljardia.

Tässä on nyt jotain aivan suunnattoman väärää ja perverssiä ilmassa, tai sitten kyse  on vain siitä, etten minä pidä eläimistä. Joka tapauksessa, ei mee jakeluun, ei sitten yhtään.

Veteraanit (0-2007 NEVAR FORGET)

Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi ajattelin jakaa kanssanne veteraanien salaisuuden.

Tajusin sen eilen kuunnellessani radiosta juttua uudesta miellyttävästä Tali-Ihantala -elokuvasta. Oli juoksutettu veteraaneja katsomaan elokuvaa (kiusattu vanhoja miehiä, ettäs kehtaavat) ja kysyttiin että ”oli se nyt sitten tuollaista”. Ajatukseni juoksi, ja kelasin, että mitähän veteraanit ovat aikanaan sanoneet Tuntemattomasta sotilaasta.

Sillon se iski. Veteraaneja voi käyttää yleisenä keppihevosena, lyömäaseena ja vararavintona juuri siksi, että niitä on niin vähän jäljellä. Tuntemattoman ilmestyessä veteraani tarkoitti samaa kuin yli 30-vuotias mies, koska kaikki ne olivat siellä rintamalla heilumassa.

Nykyään veteraaniudesta voi kukin konstruoida mitä vaan, minkä vaan poliittisen aseen, kun kukaan niistä ei kuitenkaan jaksa enää itse sanoa mitään. Vanhoja miehiä, ja sitten niitä vielä rääkätään kaiken maailman alastonkalentereilla. Vielä alastomilla miehillä. Kaikkea sitä.

Jättäkää rauhaan, kuolevat kohta muutenkin. Se muuten tekee todella hyvää  yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Muuten, hesarin politiikantoimituksen blogissa oli fiksuin kommentti aikoihin. Itsenäisyyspäivänä vasta pitäisikin jättää veteraanit ja koko sotahömpötys omaan arvoonsa. Meidän pitäisi todellakin vallata itsenäisyyspäivä takaisin itsellemme.

Enkä tarkoita nyt mitään poliisien kanssa taistelua, vaan jotain rakentavaa toimintaa. Omia bileitä, jossa juhlittaisiin jotain kivaa ja hassua Suomi-juttua ja sit saunottais. Tai jotain syötäis karjanalnpaistia ja falafelejä ja luettaisiin hyviä suomalaisia runoja ja oltais lumisotaa. Ja otettais paljon pakolaisia ja soitettais nille suomalaista jatsia.

Tai mitä vaan kivaa ja vähän niinku suomalaistyyppistä, joka olisi kuitenkin modernia, avointa maailmalle ja aidosti mukavaa. Tehdäänkö joku vuosi sellainen itsenäisyyspäivänjuhla, josta karsitaan pois uskonnollisuus (joka näkyy hartautena) ja militaristami?

Takahuoneessa saa sitten katsoa linnanjuhlia, jos on pakko.

Mauno Koivisto

Kuinka väärässä ihminen voi olla?

Olen aina vähän hymähdellyt termille suomettuminen, tai ainakin sen jälkeen kun se muuttui sekalaiseksi leimakirveeksi kenen tahansa oikeistopolitiikan alkeet -kurssin suorittaneen käteen. Nyt todella toivon, että sellainen ilmiö on olemassa, muutoin koko tilanne on vielä surkuhupaisempi.

Tasavallan entinen presidentti Mauno Koivisto siis ilmaisi, että Venäjän vaalit osoittavat kansankunnan olevan matkalla kohti vakautta, ja että tämä on Suomen kannalta hyvä asia. Katsotaanpas uudestaan. Jos naapurimaassa rakennetaan jälleen kerran henkilökultille nojaavaa diktatuuria, pienen naapurimaan pitäisi iloita siitä?

Sanokaa minulle, että kyse on suomettumisesta, tai kuskatkaa Koivisto hoitoon, jos niin ei ole. Suhtautumiseni Koivistoon on muutenkin melko ristiriitainen. Hyviä syitä pitää Koivistosta: asumme lähekkäin Katajanokalla, olemme molemmat opiskelleet sosiologiaa (Koivisto tosin jopa väitellyt) ja Koivistolla on ISOT MIEHEKKÄÄT KÄDET. Kiitoksia, Kari Paakkunainen, tästä viimeisestä.

Toisaalta Koivisto on aikaisemminkin tehnyt itsestään epämielyttävän henkilön ilmoittamalla julkisesti vihaavansa ateisteja.

Ei Mauno, ei näin. Älä vihaa ketään. En minäkään vihaa sinua, vaikka uskis oletkin.

Älä myöskään lietso Tsaari Putinia. Olet liian vanha saadaksesi mitään todellista hyötyä irti siitä.